Heijssan blogiseni ja rakkaat lukijat! En ole blogia unohtanut, mutta meidän kaikkien kannalta on ollut parempi lykätä päivittämistä hieman pirteämpiin aikoihin.
Viimeinen kuva Gran Vialta
Viimeiset viikot Madridissa menivät siivillä. Juhannusta edeltävällä viikolla suuntasimme tyttöjen kanssa Girls Tripille Portugalin Albufeiraan. Päivät kuluivat näppärästi rannalla ja altaalla makoille. Allekirjoittanut hullaantui ensimmäisenä päivänä uusista uimapatjoista ja viilentävästä merestä sen verran, että loppu loma sujui aurinkorasvasta huolimatta varjossa lueskellen. Albufeiran yöelämä oli sitä samaa turistikohdelaatua kuin muuallakin Etelä-Euroopassa. Hintatasoltaan Portugali on naapuriaan edullisempi, mikä oli erittäin hyvä asia vaihdon ja luottorajan lähestyessä loppuaan. Kaiken kaikkiaan tämäkin reissu oli siis oikein onnistunut ja juuri se, mitä tarvitsimme ennen hyvästejä ja paluuta koteihin.
Näkymä hotellin parvekkeelta (suosittelen muuten lämpimästi booking.com:ia, tämäkin löytyi sieltä)
Albufeira illalla
Rannat oli ihan jees, merivesi Välimerta huomattavasti viileämpää, mutta ihan uintikelpoista. Myös vuoroveden vaihtelu oli suurta.
Reissusta palattua vastassa oli kinkkisempi ongelma, kun vuokranantajani ei ollut varsinaisesti innostunut siitä, etten ollut maksanut viimeisen kuun vuokraa vaan olettanut sen menevän takuuvuokrasta. Olin ennakkoon kuullut ja lukenut useista tapauksista, joissa takuuvuokraa ei ole palautettu ja kaikki neuvoivat minua olemaan maksamatta viimeistä vuokraa. Päätöstä vahvisti huoneeni edellisen vuokralaisen kohtalo, hän ainakin väitti ettei ollut saanut rahojaan takaisin. Siinä sitten käytiin kesäkuun aikana muutama hyvin mielenkiintoinen puhelinkeskustelu (kämppisteni puhelimista, syy selvisi myöhemmin) espanjaksi (no välillä laitoin vain luurin pöydälle ja annoin vuokraemännän rauhassa paasata ja nostin luurin jälleen kun puhe taukosi). Lopulta mukaan vedettiin hänen lakimiehensäkin (vuokraemännän tytär), ja sovittiin, että muutan huoneesta pari päivää aikaisemmin pois. Käytännössä nukuin viimeiset yöt kämppiksen huoneen lattialla ja kuulin myöhemmin, että sama kohtalo oli seurannut myös pari viikkoa minun jälkeeni poismuuttanutta italialaista pariskuntaa. Vuokranantajan hakiessa avaimia ja varmistaessa etten ollut tuhonnut koko huonetta selvisi myös mm. se, että hän oli vahingossa soitellut väärään numeroon ja luullut siksi, etten tarkoituksella vastaa hänelle. Vuokranantaja olisi halunnut minun jättävän vielä 100 euroa tulevia laskuja varten, mutta sovimme lopulta kämppikseni kanssa, että jätin hänelle rahaa loppuihin laskuihin (joita arviomme mukaan tulisi korkeintaan n. 30 euron edestä) ja hän maksaisi minunkin osuuteni. Vaikka vuokraemäntäni sattuikin olemaan melkoinen hmm.. tapaus, kuulin myös pahemmista tapauksista (toki valtaosa lienee ihan reiluja). Kannattaa siis pitää pintansa ja kysyä neuvoa ulkopuolisilta, mikäli ilmassa on yhtään kusetuksen makua.
Viimeinen kuva kotikaudtsa ja -talosta
Muuten viimeiset päivät Madridissa olivat tuskaisen kuumia elohopean kivutessa yli 40 asteen. Kadut olivat päivisin tyhjillään, mutta heti auringon laskettua täyttyivät ihmisistä. Madridista löytyy onneksi useita julkisia uima-altaita (piscinas muncipales) joilla voi käydä viilentymässä. Altaille kannattaa suunnata kuitenkin hyvissä ajoin, eikä vasta iltapäivällä (kuten allekirjoittanut) jolloin jonot olivat yli tunnin mittaisia. Koska emme jaksaneet jonottaa, suuntasimme ilmastoituihin kauppoihin. Suomalaisen kaverini kanssa pääsimme antamaan lausuntoja johonkin tutkimukseen. Meiltä tultiin englanniksi (miten niin kaksi punaiseksi palanutta blondia ei näytä espanjalaisilta) kysymään kameran kanssa mm. kenen uskomme pitävän valtaa Espanjassa, onko Nadal (kuka on Nadal, oli minun vastaukseni. Kyllä minä sen sitten muistin kun mainittiin tennis..) mielestämme komea (kaverini sanoi ettei ole, mutta rahan takia sen kanssa voisi olla), Suomen politiikasta jne. Että näin.
Viimeiseen viikkoon kuului tottakai myös jäähyväisbileitä. Jäähyväisten sanominen kaikille olikin sitten vielä vuokraemäntää hankalampaa. Tähän ei varmaan sen enempää selityksiä kaivata.
Paras metro, jolla olen tähän asti ajellut
Selityksiä sen sijaan kaipaa kotimatka. Lämpömittari näytti n. 40 astetta, kun suuntasin lentokentälle pitkäksi venyneen illan jälkeen (pari päivää aiemmin olin vannonut turbulenssissa, etten ikinä enää lennä dagen efterinä, no eikös ne lupaukset ole tehty...). Olimme toisen suomalaisen kanssa varanneet samat lennot, joten onneksi ei tarvinnut yksin synkistellä koko matkaa. Yhdessä tuumin ilman sen kummempia tarkasteluja sovimme tapaavamme 4 terminaalissa, joka siiten osoittautui aivan vääräksi. Metrolla takaisin terminaaleihin 1-3 ja sieltä etsimään oikeaa. Onneksi löytyi suhteellisen kivuttomasti. Tämän jälkeen laukkuni todettiin painavan n. 30 kiloa sallitun 23 kilon sijaan. Koska en ollut valmis maksamaan n. 50 euroa/kilo, jouduin pukemaan päälleni vaarallisen paljon vaatetta suhteessa ulkoilman lämpötilaan sekä siirtämään tavaraa käsimatkatavaroihin. Lopulta check inin täti hyväksyi 25 kiloa painavan laukkuni ruumaan ja antoi boarding cardin. Aivan liian myöhään turvatarkastuksen turvallisemmalla puolella huomasin, etten ollut saanut tarraa ruumaan menneestä laukustani. Tässä vaiheessa totesin, ettei laukkuni varmasti kahden vaihdon jälkeen saapuisi Kuopioon asti ja niinhän siinä kaverin hyvästä vakuuttelusta huolimatta kävi. Koomista oli kuitenkin se, että lennettyämme Tukholmasta Helsinkiin ja odottaessamme Kuopion lennon lastausta (sama kone molemmilla lennoilla) kaverini kuulutettiin tiskille varmistamaan, että hänen laukkunsa sai jättää koneeseen. Samalla selvisi minun pahoin pelkäämäni tilanne, laukkuani ei löytynyt mistään SAS:in järjestelmästä. Kuopiossa minun täytellessä lappusta kadonneesta laukusta, kaverini joutui toteamaan saman, hänenkään laukkunsa ei saapunut perille. Hyvin lennetty blondit! Jottei kotiinpaluu olisi ollut liian ruusuinen, äitini, jonka luokse olin menossa, luuli minun palaavan vasta seuraavana päivänä! Että bienvenida en Finlandia vaan...
Laukkuani ei ensin meinannut löytyä mistään. Lopulta pakenin mökille synkistelemään, kunnes seitsemältä lauantaiaamuna sain puhelun, että mihin laukun voisi toimittaa. Toimitettava olisi kuulema nyt eikä heti, sillä SAS:in henkilöstö oli jäämässä heinäkuuksi lomalle. Laukku tuli sitten lopulta taksilla mökkirantaan. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Fiilikset kotiinpaluun suhteen ovat olleet hyvin ristiriitaiset. Varsinkin ensimmäisen kahden viikon aikana oli jatkuvasti kauhea ahdistus ja halu palata äkkiä takaisin. Nyt asian alkaa pikkuhiljaa hyväksyä ja jopa odottaa taas opintojen alkua. Kaikkea kuitenkin vertaa tahtomattaan Madridiin ja kyllästyttää kaverit varmasti kuoliaaksi "Madridissa....". Enää en kuitenkaan nyi äitiä hihasta kun kuulen jonkun puhuvan kauppajonossa suomea, joten edistymistäkin on toivottavasti havaittavissa. Suomessa ennen ärsyttäneet asiat tuntuvat kolme kertaa ärsyttävimmiltä kuin lähtiessä ja niistähän pitää kuitenkin edelleen jaksaa mainita ;). Kai tämä pian loppuu, koettakaa kestää! Toisaalta jaksan edelleen hämmästellä miten paljon täällä on puita ja järviä sekä ennen kaikkea raitista ilmaa, loppuajasta vaivannut krooninen yskä on lähes poissa! Kyllä tämä toivottavasti tästä..
Tässä vaiheessa on aika kiittää kaikkia lukijoita, jotka jaksoivat seurata vaihtarikevättäni. Ainakin tilastojen mukaan en ole kirjoittanut tätä vain omaksi ilokseni; KIITOS! Yritän saada vielä yhden kuvapostauksen parhaista paloista, kunhan saan kuvat järjestykseen koneelleni. Nyt on kuitenkin aika sulkea hieno jakso elämästä ja avata mahdollisuus uusille seikkailuille!
Vilkaisin tuossa vanhoja kirjoituksia läpi ja panin merkille, että viimeaikojen päivitykset ovat keskittyneet lähinnä reissuihin. Ei tämän kuitenkaan mikään matkablogi pitänyt olla... Toisaalta ehkä se elo täällä on muttunut jo niin arkiseksi, ettei enää huomaa siinä arjessa olevan mitään mainitsemisen arvoista. Yritetään nyt mainita muutama sananen kuitenkin.
Nyt kun opinnot ovat todistusten hakua vaille osaltani päättyneet, on hyvä vilkaista hieman taaksepäin. Kurssien valinnasta on kerrottu tarkemmin jossakin aikaisemmassa pätkässä, joten niistä kiinnostuneille siellä lisää. Lopulta päädyin siis lukujärjestysteknisistä-/kiinnostuksellisista-/kielellisistä syistä suorittamaan vain kaksi kurssia omalla laitoksella ja yhden espanjan kurssin kielten laitoksella.
Koska kielten laitoksen kurssista jouduin maksamaan, oli opetuksen tasoltakin kohtuullista odottaa jotakin. Meille kävi hyvä tuuri ja opettaja oli hintansa arvoinen, kaikilla ryhmillä ei valitettavasti aivan näin hyvä tuuri käynyt. Kurssin lopussa oli tentti, meillä se sisälsi aukkotehtäviä,käännöslauseita sekä kirjoitelman. Arvosanaa en enää muista, mutta neljä opintopistettä tästä hyvästä.
Laitoksen omilla kursseilla neljään opintopisteeseen oli ängetty saman verran työtä kuin Suomessa kahdeksaan. Molemmat kurssit olivat tosin kielten opettamisen kursseja (espanjan opettaminen vieraana kielenä ja englannin didaktiikan kurssi), jollaisia en ole ennen Jyväskylässä ottanut.
Englannin kurssin opettaja oli Irlannista ja päättänyt opettaa kielen lisäksi kaikki kielten opettamisen teoriat alusta loppuun parissa kuukaudessa. Kurssille piti ostaa kirja, mutta monien paikallisten tapaan otin siitä vain kopiot (kirjaa käytettiin lopulta todella vähän). Opetusta oli kaksi kertaa viikossa, yksi kahden tunnin luento ja tunnin pienryhmä. Jokaiselle tunnille oli jokin kotitehtävä tai artikkeli luettavana etukäteen. Näiden tehtävien lisäksi teimme ryhmätyön, joka vastasi lähinnä jaksosuunnitelman tekoa. Välikokeen lisäksi oli tietysti loppukoe. Itse tein "ESN:n kulttuurimatkan" (Ibizalle) vuoksi kokeen viikkoa ennen muita. Opettaja oli sitten tästä myönnytyksestä laatinut hieman haastavamman kokeen minulle "cause you have the language and got this change to this earlier". Aikaa oli kaksi tuntia ja siinä ajassa piti laatia englanniksi viisi esseetä mm. sanaston oppimisen vaiheista esimerkkeineen. Käsi ja aivot krampissa siitä kuitenkin selvisin hyvin tiedoin.
Toinen laitoksen oma kurssi olikin kinkkisempi pala. Jo lähtökohtaisesti surkealla espanjan taidollani tämän kurssin läpäisy olisi ollut ihme, mutta päätin ottaa sen huvin vuoksi ja urheilun kannalta. Kaikkea muuta kuin hupia sillä kurssilla kyllä riitti. Neljään opintopisteeseen kuului opetusta kaksi kertaa kaksi tuntia (opetus alkoi aina n. 15 minuttia myöhässä ja loppui n. puolituntia etuajassa) viikossa. Lähes jokaiselle kerralle oli jokin artikkeli tai kotitehtävä. Tällekin kurssille oli ostettava (opettajan itsensä kirjoittama) kirja ja monistepaketti. Lisäksiä oli pidettävä kaksi opetustuokiota, yksi sanastosta ja yksi kieliopista. Nämä sai onneksi pitää millä tahansa kielellä (itse pidin suomeksi ja englanniksi). Muiden aktiviteetteihin osallistuminen oli kuitenkin allekirjoittaneelle niiden vetämistä haastavampaa. Olin jatkuvasti "hyvänä esimerkkinä ulkomaalaisesta opiskelijasta" ja opettaja kyseli jatkuvasti minulta että ymmärsinkö ja mitä ymmärsit jne. Jos en ymmärtäny, sättimistä tuli tuokion vetäjälle Sättimistä saattoi tulla kyllä vaikka minä olisin ymmärtänytkin. Espanjassa opiskelijan nöyryyttäminen luokan edessä on ilmeisesti ihan normaalia, onneksi en itse sen kohteeksi joutunut. Tosin siitä huolimatta kyseiset tunnit saivat minut usein tuntemaan itseni maailmankaikkeuden typerimmäksi olennoksi. Tuokioista sai toki palautetta myös tuokion jälkeen, mutta vain opettajalta (tähän väliin pakko kehaista, että kielioppituokioni jälkeen opettaja vain hoki "siempre perfecto, muy bien!"). Opiskelijoilta ei palautetta kyselty. Lopussa oli vielä tietenkin tentti, johon vaihtarit saivat helpotusta vähemmällä rivimäärällä (yleensä vastausten rivi-tai sanamäärät on ilmeisesti annettu ennakkoon, ainakin molemmissa minun tenteissäni). 16 kysymystä, n. viiden rivin vastauksia ja aikaa kaksi tuntia. Sanakirjoja ei saanut käyttää, joten enpä jaksanut kyseisestä tentistä turhia stressejä repiä. Luin vähän ja vastasin mitä osasin. Tuloksia ei ole vielä tullut, mutta mikäli ette näe lehmien lentelevän kesäkuun lopussa, arvaatte tuloksen. Vaikken kyseistä tenttiä läpäisiskään, opin tällä kurssilla kaikista eniten. Osaan todellakin nyt asettua maahanmuuttajaoppilaan asemaan ja ymmärrän ettei oppiminen tai opettaminen ole vain kielestä kiinni. Lisäksi kyseinen kurssi oli parasta mahdollista tutustumista espanjalaiseen yliopistokulttuuriin.
Opiskelut ovat nyt siis virallisesti muutamien papereiden hakuja vaille ohi. Aikaa on siis riittäny "asiat jotka jokaisen on tehtävä Madridissa-listan" puuttuvien kohtien suorittamiseen. Sunnuntaina olimme mm. n. 70 000 muun kanssa seuraamassa hyväntekeväisyysottelua Real Madrid Veteranos - Bayern Munchen All Stars. Vaikka kyseessää oli hyväntekeväisyysottelu, ei se vähentänyt tunnelmaa stadionilla. Kentällä nähtiin mm. Zidane, jonka jokaiseen tekemiseen yleisö reagoi uskomattomalla innostuksella. Mieleenpainuvia olivat myös Stadionin ympäri kolme kertaa kiertänyt aalto ja kahdeksan kertaa taululle Real Madridin toimesta välähtäny GOOL! Edellisen kerran olen tainnut olla katsomassa jalkapalloa Vänärillä ja vuosi oli jossakin 2000-luvun alkupuolella. Viimeisimmän kokemuksen innostamana voisin kuitenkin lähteä peliin koska vain uudelleen!
Lisäksi listalta on kuluneilla viikoilla suoritteu muutama museokäyntin (huomenna vielä Pradoon!) sekä yksi huvipuisto (Warner Bros ohjelmassa ensi viikolla El Escorialin kanssa).
Listan muilla osilla alkaakin olla jo kiire, sillä kuten jo aiemmin mainitsin, paluulippu Suomeen on varattu. Tunnelmat sen suhteen ovat edelleen hyvin ristiriitaiset. Suomi alkaa kummitella jopa unissa! Toisaalta näen jo silmissäni lohta ja uusia perunoita, salmiakkia ja pommac-mehujäätä, päivärytmiä, järviä ja harmaita kallioita, sekä tietenkin yöttömän yön... Perheen, koiria, ystäviä, kavereita ja hyvänpäiväntuttuja.. Mutta samalla itikoita, sadetta, räntää ja loskaa. Pimeyttä, Salkkareita ja hapannaamoja... Ei enää tapaamisia Solilla kymmeneltä, tapaksia ja copas gratis para chicas. Ei enää viikonloppuja Pariisissa. Ja ennen kaikkea ei enää näitä ihmisiä jokapäiväisessä arjessa. Miks ei voi saada kaikkee?
Ibizalla tuli siis pyörähdettyä maailman isoimmassa vaihtareille tarkoitetussa tapahtumassa. Saari on todellakin maineensa veroinen ja suurinosa mitä tapahtuu Ibizalla jääköön Ibizalle. Allekirjoittaneen kamera myös sanoi saarella sopimuksensa irti (en tiputtanut/hajottanut/uittanut sitä, se vain meni mystisesti rikki), joten sillä selittyy kuvien vähäinen määrä. Vähäisiä kuvia korvaamaan kuitenkin kliseisin video ikinä, jonka tarkoitus on promota kyseistä reissua:
Heti alkuun ESN onnistui yllättämään järjestyneellä bussien lastauksella. Busseista oli etukäteen nimilistat ja mikäli kaikki olisivat olleet ajoissa bussitkin olisivat startannet ajoissa (verrattuna Valencian reissun kahden tunnin lähdön viivästymiseen puoli tuntia ei tuntunut missään)!! Bussimatka oli sitä mitä saattoi jälleen odottaakin ja bussimatkan jälkeen edessä oli vielä laivamatka. Ennen laivaan astumista kaikille jaettiin vesipyssyt ja olo oli aika absurdi leikkiessä vesisotaa Välimerellä tähtitaivaan alla laservalojen ja DJ:n tahdittaessa menoa. Alkusoittoa upealle reissulle!
Ibizalle saavuttiin neljän aikoihin aamuyöstä ja yllätys oli melkoisen positiivinen kun vastassa oli kahden makuuhuoneen ja olohuoneen huoneisto keittokomerolla ja merinäköalalla. Päivän valjettua löytyi myös kaksi uima-allasta, biljardipöytää jne., meri oli aivan ikkunan alla, ja rannoille n. 5 minutin kävelymatka.. Matkan hintaan kuului jokaiselle illalle pääsyliput vähintään yhteen isoon yökerhoon ja yksi juoma. Lisäksi ensimmäisenä aamuna saimme tervetulopaketin, johon kuului mm. t-paita, aurinkolasit, hattu jne.
Näkymä huoneistomme parvekkeelta
Yksi monista rannoista
Rantapäivän jälkeen suuntasimme busseilla toiselle puolelle saarta ensin katsomaan auringonlaskua Cafe del Marille ja sieltä Edeniin, ensimmäiseen isoon yökerhoon. Suurin osa Ibizan yökerhoista sijaitsevat hieman kauempana Eivissan kaupungista (useat keskellä ei mitään), joten meille oli järjestetty myös bussikuljetukset ympäriinsä, niin baareihin kuin sieltä poiskin. Koska käynnissä ei ollut vielä kuumin sesonki, ei baarien juomien hinnatkaan poikenneet juurikaan Madridin vastaavista.
Seuraavana päivänä oli ohjelmassa vierailu läheiselle Formenteran saarelle. Laivaa odoteltiin alkuperäisestä aikataulusta poiketen muistaakseni n. kaksi tuntia, mutta onneksi vieressä oli hiekkaranta, joten ei ongelmia! Formenteran saari on pitkälti luonnonsuojelualuetta, ja monet vuokrasivat jeeppejä, pyöriä, mönkijöitä ja skoottereita tutustuakseen saareen helpommin. Me päätimme kävellä, ja muutama rakkohan siitä seurasi.. Myöskin tällä saarella espanjalaiset tienviitat loistivat poissaolollaan, siitä suomalaisille pari rakkoa lisää. Kuitenkin kaunis saari ja hienoja maisemia, upeita rantoja unohtamatta.
Formentera
Formentera
Illalla olivat vuorossa kouluasu-teemabileet maailman isoimmassa yökerhossa. Reissulle tyypillisesti aina edellisen illan jälkeen ajatteli, että nämä olivat kyllä parhaat bileet ikinä, mutta seuraavat onnistuivat aina ihmeellisesti ylittämään edelliset. Niin tälläkin kertaa. Näitä(kään) bileitä on mahdotonta kuvailla sanoin, ainoa sana joka tulee mieleen, on ikimuistoiset!
Rannalla ja altaalla oli taas hyvä kerätä voimia seuraavaan koitokseen, joka alkoi jo hyvissä ajoin auringon vielä lämmittäessä: vaahtobileet! Kyseessä oli jälleen paikka keskellä ei mitään. Palmujen keskellä oli uima-altaita ja suuri vaahtoallas, hyvää musaa, aurinkoa ja hyvää seuraa! Vaahtobileistä jatkettiin vielä Paradisen vesibileisiin. Alkuun Paradise oli vain upea yökerho, mutta jossain vaiheessa iltaa erään korokkeen yläpuolelta alkoi sataa vettä samaan aikaan kun tanssilattian ympäriltä nousi suihkulähteet, jotka muuttivat tanssilattian kahluualtaaksi! Odotan innolla, koska tämä konsepti rantautuu Suomeen!
Viimeinen päivä loikoiltiin taas rennosti rannalla ja valmistauduttiin henkisesti euroviisuihin! Päivällä olisivat olleet vielä yhdet isot beachpartyt, mutta allekirjoittaneen kisakunto alkoi olla vähissä. Euroviisujen jälkeen oli viellä suunnattava viimeisiin bileisiin Spaceen. Kyseessä olivat naamiaiset ja aika makeita naamioita porukka oli hankkinutkin!
Seuraavana aamuna oli aika hiljaista porukkaa (muutama Duracel-pupua lukuunottamatta). Sääkin oli yön aikana harmaantunut ja viilentynyt huomattavasti. Lähtö oli taas tutusti ja turvallisesti useamman tunnin myöhässä. Laivalla meininki oli aika hiljaista tulomatkaan verrattuna ja hiljaisena se jatkui vielä bussissakin Queenin livetaltioinnin pyöriessä taustalla. Arki häämötti kaikilla nurkan takana.
Madridissa vastassa olikin pienimuotoinen yllätys, kun ennen Solia aloin ihmetellä miksi kaikki rakennukset on töhritty. Solilla vastassa oli mielenosoittajia ja pieni telttakylä. Kylä kasvoikin siinä viikon aikana ja parhaimmillaan paikalla oli yli 30 000 ihmistä! 22.5 oli useissa Espanjan kunnissa vaalit ja maan taloudellisen tilanteen ollessa hyvin kaikkien tiedossa ihmiset vaativat muutosta. Mielenosoitusten takana oli erityisesti nuoriso, sillä 18-25-vuotiaista nuorista joka 40% on työttöminä. Maan työttömyystuet ja sosiaaliturvat eivät aivan vedä vertoja Suomelle, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää vanhempien luona asuminen. Mielenosoitukset jatkuivat vielä vaalien jälkeenkin ja jatkuvat edelleen. Mielenosoittajat eivät ainakaan toistaiseksi ole olleet väkivaltaisia ja poliisikin on puuttunut mielenosoituksiin täällä vain kerran. Saa nähdä miten käy jos tilanne pitkittyy, Barcelonassa ovat käytössä olleet jo kumiluodit ja naamakirjan perusteella liike saa paljon myös kansainvälistä tukea.
Kuluneelle viikolle sattuivat myös syntympäiväni, ensimmäiset sellaiset poissa Suomesta. Päivä oli aivan ihana ja iso kiitos siitä kuuluu uusille ystäville. Jännä miten muutamassa kuukaudessa ihmisistä, joiden olemassaolosta et puolivuotta sitten tiennyt mitään, tulee niin läheisiä. Varasimme porukalla vielä tyttöjenmatkan Portugalin Albufeiraan ennen paluuta kotiin.
Lentolippu Suomeenkin on jo ostettu ja aikaa jäljellä alle kuukausi. En olisi ikinä lähtiessäni uskonut, että ajatus Suomeen paluusta on näin vaikea. Toisaalta kaipaa sukulaisia ja ystäviä, hyvää ruokaa ja odottamassa on monta mielenkiintoista juttua mutta toisaalta tännekin on ehtinyt kehittyä oma arki ja verkosto, josta lopullisesti luopuminen kauhistuttaa. Noh murehdin sitä myöhemmin, nyt keskityn nauttimaan viimeisistä viikoista täällä. Nauttikaa tekin, sillä pian olen siellä taas teidän kaikkien "ilona" ;)!
Otsikko selitelkööt puolestani taas pitkähköksi venähtänyttä blogihiljaisuutta. Semana Santan kunniaksi saimme reilu kuukausi sitten loistoajatuksen, lähdetään rod tripille Etelä-Espanjaan! Kaverinikin oli sopivasti saapumassa nurkille oman pääsiäslomansa viettoon Pariisista, joten ajatus ja ajoitus olivat mitä mainioimmat. Porukka hieman kasvoi alkuperäisestä suunnitelmien edetessä, mutta lopulta koossa oli 11 henkeä, 3 autoa ja reilu viikko vapaata!
Kuten jo aikaisemmin mainitsin, opiskelukaverini saapui Madridiin jo reissua edeltävällä viikolla nauttimaan auringosta, shoppailusta ja Madridin tunnelmasta. Lämpöä ja shoppailtavaa kyllä riitti ja Madridkin näytti tunnelmiaan mm. erään erittäin tuottoisan shoppilureissun päätteksi. Vorojen mukaan lähti jälleen blondin lompakko! Uskomattoman taitavia pitkäkyntisiä, ei voi muuta sanoa. Lompakko lähti etupuolella kannetun, kiinni olleen laukun sisällä olevasta vetoketjutaskusta meidän kummankaan huomaamatta! Jälleen siis naapurin poliisiasemalle, onneksi proseduurit olivat jo allekirjoittaneelle tutut ja maalliset menetykset jäivät ajokorttia lukuunottamatta pieniksi.
Muuten meininki oli erittäin leppoisa, kävimme suurilla botelloneilla (lue pussikaljat), isossa yökerhossa, otimme aurinkoa puistoissa, katselimme hieman nähtävyyksiä ja nautimme hyvästä ruoasta ja seurasta. Itse jouduin tosin vielä tekemään hieman kouluhommia ja yhden tentinkin (ekat opintopisteet taskussa Espanjasta!!). Samalla suunnittelimme kaveriporukkani kanssa road tripin reittejä, hotelleja, autoja ynnä muita käytännön järjestelyitä. Olimme hieman myöhään liikkeellä, mutta saimme kuitenkin lopulta hotellit ja autot varattua etukäteen (kaksi vw golfia ja yksi seat leon).
Jokainen voi nyt ottaa mukavan asennon, varmista virvokkeiden välittömän läheisyyden, laittaa alta rod trip musiikkia taustalle, kääntää volymit kaakkoon ja liittyä mukaan yhdelle elämäni ikimuistoisimmista matkoista! (allaolevaa kappaletta voi käyttää kätevästi myös tienpäällä raivoamisen sijaan, toimii myös ruuhkassa repeatilla soitettuna ikkunat auki.)
Huippuja Gibralttarilla
Matkaseurue koostui kolmesta suomalaisesta tytöstä, kahdesta saksalaisesta pojasta ja yhdestä saksalaisesta tytöstä, kahdesta ranskalaisesta tytöstä, hollantilaisista tytöstä ja pojasta sekä yhdestä yhdysvaltalaisesta pojasta.
Lennot oli varattu jo etukäteen Alicanteen (7-45 euroa naama, hieman varauspäivästä riippuen ryan airilla). Siellä olimme päättäneet viipyä pari yötä, osa hotellissa, osa kaverin kaverin luona lattiamajoituksessa. Meininki Alicantessa oli oikein leppoisa, tosin navakka tuuli sai rantapäivän muuttumaan mikrokuorinnaksi pöllyävän hiekan ansiosta. Yöelämääkin kaupungista löytyi, osallistuimme mm. bier pong-kisaan (en ota mitään vastuuta oikeinkirjoituksesta). Pelin ideana on saada pingispallo oluttuoppiin. Aina kun saa pallon vastustajan tuoppiin, vastustajan on juotava (vajaa) tuoppi. Nyt sitten kaikki lapset ja lapsen mieliset kokeilemaan kotona! (Peliä pelataan virallisesti pareittan, mutta onnistuu minkä tahansa kokoisessa seurueessa). Suomalaisiakin Alicanteen oli osunut seurueemme lisäksi useampi kappale.
Alicanten rantabulevardi
Satama
Ranta (eikö ole valaisevia kuvatekstejä!)
Semana Santan kulkue Alicantessa. Tötteröiden värit, musiikki ja koristelut vaihtelivat pääsiäisviikon tapahtumien mukaan.
Kukkula(!)
Ensimmäinen pit stop
Alicantesta vuokrasimme kolmantena päivänä kolme autoa, joilla suunta otettiin suurinpiirtein kohti Almeriaa. Tähän vaiheeseen VINKKI: Espanjassa tieopasteet eivät ole mitenkään verrannollisia Suomeen. Yhtiömme suosittelee GPS:ää tai karttaa! Mikäli karttaan päädytään, kannattaa sitä myös etukäteen vähän vilkaista, mielummin ennen kuin ollaan moottoritiellä. No soitellen lähdettiin sotaan ja niin löysimme toisemmekin taas jossain vaiheessa. Autoissa popit täysillä, aurinko kirkkaana taivaalla, maisemat sanoinkuvaamattomat ja seurana hyvä porukka, ei liene enempää tarvitse kertoa.
No ei se kyllä ihan näin idyllistä aina ollut, joku ei osannut ajaa, joku osasi ajaa muita paremmin takapenkiltäkin, joku olisi halunnut pysähdellä ottamaan kuvia joka väliin jne. Kansainvälisellä porukalla reissaamisessa on omat kommervenkkinsä ja jokaiselta kaivattiin reissun erivaiheissa pitkää pinnaa. Fiilis pysyi kuitenkin korkealla ja Almeriaankin lopulta löydettiin.
Almeriassa nähtiin vastaavia Semana Santan (pyhän viikon) kulkueita kuin Alicantessakin. Lisäksi kaupungista löytyi useampi ranta ja kukkula, jolla oli linna, samaa rataa kuin muuallakin Andaluciassa. Almeria valikoitui reitille vähän randomisti: "Siellä on kuulema joku luontopuisto missä on kuivaa ja lintuja!" "Joo, se on Granadan matkan varrella, mennään sinne!". Almeriassa on myös poliiseja, joista ei sitten saa ottaa kuvia! Tuli muutamalle valokuvausta harrastavalle harvinaisen selväksi tämä seikka. Lähellä oleva luontopuisto Capo de Gata oli ihan jees. Ei mitenkään erityisen huikea, toi hieman mieleen villin lännen. Ehdottomasti upein oli vuorella oleva serpentiinitie ja sieltä avautuvat maisemat välimerelle (akku loppui omasta kamerasta, joten ei kuvia, kuvitelkaa itse). Sillä tiellä kyllä kiitin onneani, että se ajokortti meni lompakon mukana ja ainoastaan yksi autoista maksettiin minun luottokortillani, joten en joutunut rattiin (kytö olisi kyllä ollu välillä aika kova).
Cato de Gamposta juuri ennen akkuparan loppumista
Capo de Gatosta suunta otettiin suurinpiirtein kohti Granadaa. Reittivalinnoistahan ei olisi kannattanut taas keskustella etukäteen, paljon jännempää ajella edellä ajavan auton perässä ja sitten soitella että minne te ajette! Minustakin on selvästi tulossa liian espanjalainen kun tämä ei edes nyppinyt :D! Tällä etapilla tulivat tutuksi myös espanjanlaiset mansikkaviljelmät. Äkkinäinen olisi voinut luulla joulun tulleen valkoisen muovin jatkuessa silmin kantamattomiin. Granadasta voisin sanoa yhden sanan; tietyömaita. Paljon. Tässävaiheessa on hyvää antaa lisää VINKKEJÄ road tripeille aikoville; hotellien osoitteiden lisäksi on positiivista olla kaupunkien kartat ja paikat missä hotellit kartalla sijaitsevat. Hotellien etsimiseen kului melkoinen tovi, mutta tulipahan jälleen otettua kontaktia alkuasukkaisiin. Granadassa oli myös reissun ehdottomasti hienoin hotelli, ilmaisia tapaksia ja pitkän perjantain mustansävyinen kulkue, johon sattumalta osuimme paikalle. Alhambra jäi suurista odotuksista huolimatta näkemättä pääsiäisviikon turistipaljoudesta johtuen (liput olisi pitänyt varata viikkoja aikaisemmin).
Granada
Jokaiselle road tripille kuuluu läjä sisäpiirin vitsejä, joista yksi legendaarisimmista syntyi kulkuetta seuratessa. Kulkue oli siis pitkän perjantain kulkue, eli ristisaatto. Kulkueen kunniaksi kaupungista sammutettiin valot ja vain kulkueen mustaksi huputetuilla jäsenillä oli mustat kynttilät valoinaan. Epäonneksemme olimme seikkailemassa jollakin vanhankaupungin pikkukujalla kehittelemässä runoa (Kun kunnollinen Koen (lausutaan kun) kunnosti kunnollisesti...) valojen sammuessa. Melkoinen kiljuntahan siitä niillä pimeillä kujilla pääsi, ja kun lopulta näimme valoa tunnelin päässä sieltä kuului myös kovaääninen SSHHH! Tätä espanjalaiset viljelevät niin oppintunneilla kuin muuallakin hiljentääkseen toisensa, joskus toimii joskus ei, mutta pääasia on suhista se mahdollisimman kovaa ja ilmeellä. Suhista voi mitä pienimmästä äänestä (esim. yskäisystä) ja sitten kaikki liittyvät suhinaan niin, että sihinä on lopulta alkuperäistä ääntä kovempi.
(Arvioni mukaan tässä vaiheessa tarvitaan seuraavaa kappaletta. Kertosäe kuuluu laulaa mukana ja lopussa taputtaa, kiitos Christian tästä!)
Jos ei muuta keksi niin Motrilin kautta on aina hyvä koukata (tai sitten ei)
Ikkunan läpi liikkuvasta autosta napsitut maisemakuvat eivät tee oikeutta näille kukkuloille
Granadasta suuntasimme reippaina ja toiveikkaina Torremolinokseen. Yksi autoista palautettiin matkan varrella Malagaan. Torremolinoksessa tarkoitus oli nauttia hotellin uima-altaasta ja rannoista, mutta paikallinen Juha Föhr oli päättänyt toisin. Paikallisessa yöelämässäkään ei ollu kehuttavaa, joten istuskelimme iltaisin hotellin terassilla pelaamassa biljardia ja nauttien paikallisen supermarketin tarjonnasta. Hyvinhän se niinkin meni. Yhtenä päivänä vierailimme Malagassa (ei mitään erityismainintoja) ja seuraavana ajelimme Gibraltarille.
Löydettiin tyttöjen kanssa viidakko Torremolinoksesta (pikkasen eksyttiin, tällä kertaa jalan)
Kirkko Malagassa (mitä tekisittekään ilman näitä kuvailevia tekstejä?)
Englannissa
Kerrankin Englannissa sää oli parempi kuin Espanjassa (Gibraltar on siis Englannille kuuluvaa niemi ja kylä aivan Espanjan eteläkärjessä). Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Gibraltarilla voi tehdä edullisia ostoksia (jos kaupat ovat auki), ihastella ulkomaan tunnelmaa, nauttia englannin kielestä, sekä tietenkin vierailla the Rockilla. Rock on noin 400m korkea kallio, jolta aukeavat huikeat maisemat selkeällä säällä aina Afrikkaan saakka. Kalliolla elää myös vapaana useita apinoita. Apinat ovat villejä, mutta tottuneet turisteihin. Kaverini sai tästä muistutuksen heti gondolista poistuessamme, kun apina tarttui hänen muovipussiinsa aikomuksenaan viedä se. Kaverini ei pussinsa sisällöstä ollut noin vain valmis luopumaan ja muiden ritarillisesti nauraessa taustalla apina joutu luovuttamaan tämän taistelun. Vaikka syvää sukulaisuutta apinoihin tunnenkin, henkilökohtaisesti pidän näistä serkuista enemmän häkin takana, sen verran arvaamattomia vekkuleita olivat.
Matkalla Kivelle
Ei niin pelottava apina
Välillä taivas oli aivan kirkas, vällä pilvet peittivät alleen kaike. Aika jänskää olla hattarassa :)!
Näyttää suloiselle, on peto
Varokaa
Apinan kosto
Auringonlasku
Gibralttar
Viimeisenä päivänä aurinko suostui viimein paistamaan myös Torremolinoksessa, joten kauan kaivattu rantapäivä saatiin jälleen loman loppuun. Päivä sujui lokoisasti auringosta nauttien, meressä uiden ja rusketusta syventäen. Ja jälleen seuraa VINKKI: Vaikka miten kuvittelisit että olet mies, etkä pala auringossa, sinä tarvitset aurinkorasvaa ja kun 7 naista sanoo sinun olevan punainen, rannalla nukkumisen sijaan laita paita päälle! No okei, tämä koskee kyllä naisiakin. Muutama otti siis oikein kunnon värin nahkaansa ja läpi yön kestänyt ajomatka Madridiin oli osalle hieman tuskallinen. Jos joku tässä vaiheessa ihmettelee, kuinka mahduimme 11 ihmistä kahteen autoon, niin tiedoksenne saatettakoon, että tuutorinanikin tunnettu herrashenkilö jatkoi vielä omin päin jatkamaan lomaansa Murciaan muiden suunnatessa kotikonnuille.
Aarteita rannalta
Käristyy käristyy
Minnit merihädässä
Paluumatka oli aika väsynyttä, kun ajoimme läpi yön kohti Madridia. Ja sitten taas VINKKI: suunnitellessa autojen vuokrauksia kannattaa huomioda mihin aikaan auto olisi mukava ja järkevä palauttaa. Väsyneiden juttujen saattelemana kaikki kulkuneuvot saatiin vihdoin ja viimein (avaimet unohtuivat väärään taskuun jne. pientä) palautettua ehjinä ja ja koko kööri nukkumaan kuka minnekin. Reissu oli kerrassaan bueno ja ehdottomasti niitä juttuja jotka tältä keväältä muistan lopun elämäni.
Vastaavia reissuja tulevaisuudessa suunnitteleville hieman osviittaa hinnoista: hotellit (hostellit olivat jo täynnä) liian myöhään varattuina noinkin isolle porukalle olivat n. 20-35 euroa yö. Auto 6 vuorokaudeksi maksoi n.300 euroa kappale (ylimääräisillä vakuutuksilla, rajoittamattomilla kilometreillä ja palautus eri paikkaan). Dieseliin ynnä muihin koko porukalta kului henkeä kohti alle 30 euroa, eli hinnat eivät päätä huimanneet. Autoja vuokratessa Espanjassa kannattaa kiinnittää erityistä humiota kolhuihin. Ajotavat ovat mitä sattuu (eivät kuitenkaan hengenvaaralliset, lähinnä parkkipaikoilla kolhitaan huoletta) joten jokainen naarmu kannattaa jo auton lunastus vaiheessa merkata ylös vuokraamon henkilökunnan kanssa. Aikaa vie hetken, mutta voi säästää pitkän pennin
Ja loppuun jokaisen pit stopin biisi, jonka tahdissa on hyvä alkaa suunnitella reilun viikon päässä siintävää Ibizan reissua. Reissuun lähtee 2500 vaihtaria ympäri Espanjaa. Jokaiselle illalle on luvassa bileet eri yökerhoissa (mm. maailman isoimmassa) ja muutenkin meiningin pitäisi hyvitellä väliin jääneitä SOOLIN talvipäiviä. Ibizaa ennen kuitenkin vielä vappu Madridissa!
Nauttikaa Suome keväästä, siellä olivat säät kuulema välillä jopa paremmat kuin Andaluciassa! Täällä alkaa jo hieman koti-ikävä hiipiä mieleen, vaikka samalla näkee painajaisia siitä ettei täälä voi olla loputtomiin, ristiriitaista.
Toissa viikonloppu meni siis Pariisissa ja tälle viikolle on äksöniä riittänyt, siinä siis heti alkuun hieman selitystä venähtäneeseen päivitykseen.. Aiemmasta viikosta ennen Pariisia ainoastaan sen verran, että emme saaneet lippuja jalkapallo-otteluun, sillä halvimmat jäljellä olevat liput olisivat kustantaneet 120 euroa kipale, mikä ylitti kipurajan. Seuraavaksi olisi kuitenkin Mestareiden Liigassa tarjolla näillä näkymin El Classicoa korkein panoksin, jospa tällä kertaa kävisi parempi tuuri... Mutta lähdetään nopeasti liikkeelle Pariisista (eikun siis Madridista, eikun..).
Madridista on todella näppärää matkustella ympäri Eurooppaa, sillä lentokenttä on n. 12 km keskustasta ja sinne pääsee helposti metrolla. Bajarasin lentokenttää käyttävät niin tavalliset kuin halpalentoyhtiökin, joten yhteydet ovat kaikin puolin buenot. Itse varasin lennot Ryanairilta pari viikkoa aikaisemmin, viikolla hinnat olisivat olleet halvimmillaan n. 7 euroa suunta, mutta koska tarkoituksena oli suunnata pitkäksi viikonlopuksi (to-ma) hintaa kertyi veroineen hieman yli 80 euroa, ei paha sekään.
Madridissa mittari näytti lähtiessäni 26 astetta, mutta Pariisin päässä vastaan otti vesisade. Ryanin käyttämä kenttä sijaitsee reilun tunnin bussimatkan päässä Pariisista, mutta köröttelyn jälkeen oli sitäkin hienompaa nähdä kaukana siintävä Hornantuutti, eli Eiffel-torni (vai onko se Eiffelin torni?) ja rakas ystävä, jota en ollut nähnyt yli kahdeksaan kuukauteen!
Nimitys Hornantuutti juontaa juurensa valoisalle 80-luvulle, kun Pikku-Kaisa kuului vielä Kultapossukerhoon (tässä vaiheessa nuoremmille lukijoille tiedoksi, että kyseessä on silloisen Posti Pankin lastenkerho). Tapana oli tuolloin päiväkodissa ja hiekkalaatikolla ystävällisesti toivottaa kaveri hornantuuttiin. Kukaan ei kuitenkaan osannut selittää Pikku-Kaisalle 4-vee, missä tuo kyseinen hornantuutti sijaitsi, tai mitä siellä oli. Valaistus tapahtui Kultapossukerhon lehden kautta, kun kanteen oli painettu Eiffel-tornin kuva! Tuutin muotoinen rakennus, joka isin ja äidin mukaan sijaitsi hyvin kaukana! Ilmiselvä Hornantuutti! Mysteeri oli siis ratkennut, kesti kuitenkin vielä yli 20 vuotta päästä itse näkemään Hornantuutin omin silmin.
Pariisissa tuli kierrettyä ja kaarrettua kuuluisia nähtävyyksiä, huviteltua Disneylandissa sekä tietysti viettyä aikaa ystävien kanssa. Kuvat kertokoon taas sanoja enemmän:
Kukkula, kirkko (älkää pakottako kirjoittamaan nimeä, kuuluisa se kuitenkin on), karuselli ja paljon rihkamakauppiaita!
Hautausmaa ja hautoja (ai minkä niminen? mun nimuistilla? No lähellä Moulan Rougea se ainakin oli)
Todella tyylikäs hauta! Sopis mulle :D!
Tää oli jo vähän turhan dramaattiinen..
..ja sitten kaikkea niiden väliltä
Tämä ja Hornantuutti oli ainoina henkilökohtaisella Pariisin pakollisten nähtävyyksien listalla
Leivoksia
Hornis (näin kavereiden kesken)
Piknikin lomassa oli hyvä napsia kuvia: Turisti ja Hornis eestä...
...ja Hornis takaa
DISNEYLAND
Hollywood Tower, eli hirmuisen hauska laite! Tämän lisäksi kävimme mm. aivan ihanssa Aerosmith-vuoristoradassa, joka meni kolme kertaa ympäri! Siis MINÄKIN kävin ja olin menossa uudestaankin!
TURISTI (huomaa myös Eiffel-tornit kovissa)
Näin myös MIKIN ja kumppanit :)!
Ja Maija Poppasen!
Lisää kuvateksti
Liisa Ihmemaassa
Ai että oli hattaraista ja nättiä!
Ensin Louvren alta...
.. Ja sitten Louvren pihalta. Mona Lisa jäi näkemättä päättömän näköisen jonon vuoksi.
Millastahan makaroonilaatikkoa näistä makarooneista tulisi?!
Concorden aukio. Pariisissa oli ilmiesesti sen verran ilmansaasteita ja liikennettä (huomattavasti enemmän kuin Madridissa) että sain tuliaisiksi kammottavan yskän ja kuumeen.
Champs Elysee. Tähän väliin mainittakoon, että ainoat shoppailuni reissusta olivat avaimenperä ja muki Disneylandista sekä kaksi magneettia! Varmasti jonkinlainen ennätys! Samalla on pakko mainita kuvan metrosisäänkäyntiin viitaten, että Madridin metro pesee pariisilainen serkkunsa mennen tullen niin opasteissa, linjoissa kuin siisteydessäkin!
Notre Dame hieman eri suunnasta kuvattuna kuin tavallisesti
Tämä työ olisi kuulema aika arvokas jos saisi omalle seinälle roikkumaan.
Että semmoinen reissu oli se. Muutama kommentti vielä kuvien ulkopuolelta: Iso kiitos kaikille oppaille, sekä majatalolle! Majatalolle voisin antaa muuten täydet viisi tähteä, mutta Madridista saapuvan vieraan sijoittaminen nukkumaan Barcelonan jalkapallojoukkueen lipun alle aiheuttaa pienen vähennyksen. Vaikka Madridin metro ja ilmanlaantu voittavat pariisilaiset kilpailijat mennen tullen, on ruuan puolesta piste annettava Pariisille! Aijai mitä juustoja ja patonkeja ja viinejä ja... Nams! Yöelämän puolesta pisteet korjaa kuitenkin kiistatta jälleen Madrid! Istuimme iltaa majatalossamme (kaverini ja hänen pariisilainen poikakaverinsa ihanan tunnelmallisessa ullakkohuoneistossa) kun kolmen aikaan päätimme vielä kuitenkin käydä juomassa yhdet lasilliset jossakin läheisessä kuppilassa. Kiersimme käytännössä autioilla kaduilla lähes tunnin etsien avointa paikkaa, kunnes totesimme ettei sellaista yksinkertaisesti ole, paikallisten mukaan ainoastaan Champs Elyseen lähistön yökerhot palvelijat juhlijoita kolmen aikaan. No säästyipähän rahat ja seuraavana aamuna oltiin taas virkeinä menossa. Viimeisenä yönä minulle nousi tosiaan kuume ja viimeinen päivä ja lennon odottelu sujuivat aika tuskaisissa tunnelmissa. Lopulta Madridiin päästyä oli kuitenkin ihana todeta olevansa kotona, sillä siltä tämä kaupunki alkaa vihdoin jollakin tavalla tuntua.
Auvoisasta tunnelmasta ei tarvinnut kuitenkaan kauaa nauttia, sillä kuumeesta toivuttuani suuntasin ystävieni kanssa tapasten kautta Madridin yöhön. Ilta oli todella mukava ja leppoisa, kunnes minulta baarin jälkeen ryöstettiin hävyttömästi KOIRANPENTUA apuna käyttäen lompakko. Tilanne kävi todella nopeasti ja yllättäen, kun olimme lähdössä kotiin Huertasin kadulla sijaitsevasta Vassanasta. Porukkaa baarin edessä oli paljon, ja erkaannuin hieman (n.10 metriä) porukasta. Nurkan takaa tuli samaan aikaan poikaporukka, jolla oli sylissään jo isohko koiranpentu. Porukka pysähtyi luokseni (odottelin perästä tulevia kavereita) ja alkoi jutella. Totesin vain että onpa suloinen koiranpentu (haloo Kaisa, kenellä on koiranpentu mukana neljän aikaa aamuyöstä?!). Ennen kuin ehdin reagoida, pentu olikin tuikattu syliini, yritin vastustella ja ojentaa pentua pois ja lopulta laskea sitä maahan, jolloin se lopulta otettiin sylistäni. Saman tien poistuin porukasta ja tajusin laukkuni olevan auki ja lompakon tiessään! Eniten olin vihainen siitä, että apuna käytettiin koiranpentua! Onneksi olin henkisesti varautunut siihen, että lompakko jossain vaiheessa voi lähteä omille teilleen, joten rahallinen menetys jäi pieneksi, ainoastaan ajokortti ja nettipankkitunnukset (jotka olivat unohtuneen lompakkoon Pariisin reissulta) aiheuttavat pientä päänvaivaa.
Poliisiasemalla vierailu oli aivan oma lukunsa (lähinnä vakuutusyhtiötä varten). Koska Madridissa tehdään maailman neljänneksi eniten (tripadvisorin listauksen mukaan) taskuvarkauksia, on moisia pieniä rikoksia varten aivan oma poliisiasemansa todella lähellä meidän asuntoamme. Aseman ovella selitetään ensin poliisille millä asialla liikkuu (fiksu olisi tarkastanut sanakirjasta sanat lompakko ja varkaus ettei olisi joutunut vetämään pantomiinia kadulla!) ja sen jälkeen asiakas ohjataan sisälle, annetaan vuoronumero ja laitetaan jonoon odottamaan vuoroa puhelimeen. Puhelimesta voi valita kielen englanniksi, espanjaksi, saksaksi tai ranskaksi. Sitten vastaillaan kysymyksiin passin numerosta vanhempien etunimiin ja kerrotaan mitä on tapahtunut. Tämän jälkeen siirrytään sekalaisen seurakunnan kanssa odottamaan omaa vuoroa odotushuoneeseen. Välillä tulee poliisi kysymään mikä numero on seuraavana. Aina espanjalaiset eivät osaa laskea esim. seitsemään, sillä vaikka mm. minun numeroni oli B01, muutama numerolla B05 ja B07 varustettu henkillö jaksoi joka kerta olla pyrkimässä edelleni. Sitten kun oma vuoro lopulta koittaa, mennään poliisin mukaan käymään läpi (tällä kertaa espanjaksi) tehty rikosilmoitus, katsellaan konnakansiota jos halutaan, ja isketään nimi n. 10 paperiin. Minulla oli yllättävän hauskaa asemalla asian luonteesta huolimatta, en tiedä kertooko se sitten enemmän minun vai aseman luonteesta...
Sää Madridissa on alkanut hipoa täydellisyyttä lämpötilan kutitellessa 30 rajapyykkiä ja auringon möllöttäessä siniseltä taivaalta. Viimeisetkin puut alkavat olla vihreinä ja vaaleanpunaisina ja onneksi puistoissa istuskeleminen on täysin ilmaista :)! Madrid päättää kesäisiin tunnelmiin!
Mun mielestä Matkuksen Itellan suunnittelussa ois voitu ottaa mallia Madridin vanhasta pääpostista
Naapuripuistosta minipalmujen alta (on siellä kyllä muunkin kokoisia palmuja)
Keväinen päivä Retiron puistossa
Sama aika ja paikka kuin yllä
Ps. Eilen illalla meillä oli kylässä kämppikseni kaksi perulaista kaveria. Törmäsin ainakin kolmatta kertaa täällä Etelä-Amerikasta tulevien suusta urbaanilegendaan komeat suomalaiset miehet! Joka kerta varmistan etteivät nyt vain sotkisi ruotsalaisiin, mutta nimen omaan suomalaisista miehistä on kuulema kyse. Voisiko joku nyt hieman valaista, mistä moinen urbaanilegenda on saanut alkunsa?! Tästä aiheesta lisää pohdintaa seuraavassa numerossa!
