Vilkaisin tuossa vanhoja kirjoituksia läpi ja panin merkille, että viimeaikojen päivitykset ovat keskittyneet lähinnä reissuihin. Ei tämän kuitenkaan mikään matkablogi pitänyt olla... Toisaalta ehkä se elo täällä on muttunut jo niin arkiseksi, ettei enää huomaa siinä arjessa olevan mitään mainitsemisen arvoista. Yritetään nyt mainita muutama sananen kuitenkin.
Nyt kun opinnot ovat todistusten hakua vaille osaltani päättyneet, on hyvä vilkaista hieman taaksepäin. Kurssien valinnasta on kerrottu tarkemmin jossakin aikaisemmassa pätkässä, joten niistä kiinnostuneille siellä lisää. Lopulta päädyin siis lukujärjestysteknisistä-/kiinnostuksellisista-/kielellisistä syistä suorittamaan vain kaksi kurssia omalla laitoksella ja yhden espanjan kurssin kielten laitoksella.
Koska kielten laitoksen kurssista jouduin maksamaan, oli opetuksen tasoltakin kohtuullista odottaa jotakin. Meille kävi hyvä tuuri ja opettaja oli hintansa arvoinen, kaikilla ryhmillä ei valitettavasti aivan näin hyvä tuuri käynyt. Kurssin lopussa oli tentti, meillä se sisälsi aukkotehtäviä,käännöslauseita sekä kirjoitelman. Arvosanaa en enää muista, mutta neljä opintopistettä tästä hyvästä.
Laitoksen omilla kursseilla neljään opintopisteeseen oli ängetty saman verran työtä kuin Suomessa kahdeksaan. Molemmat kurssit olivat tosin kielten opettamisen kursseja (espanjan opettaminen vieraana kielenä ja englannin didaktiikan kurssi), jollaisia en ole ennen Jyväskylässä ottanut.
Englannin kurssin opettaja oli Irlannista ja päättänyt opettaa kielen lisäksi kaikki kielten opettamisen teoriat alusta loppuun parissa kuukaudessa. Kurssille piti ostaa kirja, mutta monien paikallisten tapaan otin siitä vain kopiot (kirjaa käytettiin lopulta todella vähän). Opetusta oli kaksi kertaa viikossa, yksi kahden tunnin luento ja tunnin pienryhmä. Jokaiselle tunnille oli jokin kotitehtävä tai artikkeli luettavana etukäteen. Näiden tehtävien lisäksi teimme ryhmätyön, joka vastasi lähinnä jaksosuunnitelman tekoa. Välikokeen lisäksi oli tietysti loppukoe. Itse tein "ESN:n kulttuurimatkan" (Ibizalle) vuoksi kokeen viikkoa ennen muita. Opettaja oli sitten tästä myönnytyksestä laatinut hieman haastavamman kokeen minulle "cause you have the language and got this change to this earlier". Aikaa oli kaksi tuntia ja siinä ajassa piti laatia englanniksi viisi esseetä mm. sanaston oppimisen vaiheista esimerkkeineen. Käsi ja aivot krampissa siitä kuitenkin selvisin hyvin tiedoin.
Toinen laitoksen oma kurssi olikin kinkkisempi pala. Jo lähtökohtaisesti surkealla espanjan taidollani tämän kurssin läpäisy olisi ollut ihme, mutta päätin ottaa sen huvin vuoksi ja urheilun kannalta. Kaikkea muuta kuin hupia sillä kurssilla kyllä riitti. Neljään opintopisteeseen kuului opetusta kaksi kertaa kaksi tuntia (opetus alkoi aina n. 15 minuttia myöhässä ja loppui n. puolituntia etuajassa) viikossa. Lähes jokaiselle kerralle oli jokin artikkeli tai kotitehtävä. Tällekin kurssille oli ostettava (opettajan itsensä kirjoittama) kirja ja monistepaketti. Lisäksiä oli pidettävä kaksi opetustuokiota, yksi sanastosta ja yksi kieliopista. Nämä sai onneksi pitää millä tahansa kielellä (itse pidin suomeksi ja englanniksi). Muiden aktiviteetteihin osallistuminen oli kuitenkin allekirjoittaneelle niiden vetämistä haastavampaa. Olin jatkuvasti "hyvänä esimerkkinä ulkomaalaisesta opiskelijasta" ja opettaja kyseli jatkuvasti minulta että ymmärsinkö ja mitä ymmärsit jne. Jos en ymmärtäny, sättimistä tuli tuokion vetäjälle Sättimistä saattoi tulla kyllä vaikka minä olisin ymmärtänytkin. Espanjassa opiskelijan nöyryyttäminen luokan edessä on ilmeisesti ihan normaalia, onneksi en itse sen kohteeksi joutunut. Tosin siitä huolimatta kyseiset tunnit saivat minut usein tuntemaan itseni maailmankaikkeuden typerimmäksi olennoksi. Tuokioista sai toki palautetta myös tuokion jälkeen, mutta vain opettajalta (tähän väliin pakko kehaista, että kielioppituokioni jälkeen opettaja vain hoki "siempre perfecto, muy bien!"). Opiskelijoilta ei palautetta kyselty. Lopussa oli vielä tietenkin tentti, johon vaihtarit saivat helpotusta vähemmällä rivimäärällä (yleensä vastausten rivi-tai sanamäärät on ilmeisesti annettu ennakkoon, ainakin molemmissa minun tenteissäni). 16 kysymystä, n. viiden rivin vastauksia ja aikaa kaksi tuntia. Sanakirjoja ei saanut käyttää, joten enpä jaksanut kyseisestä tentistä turhia stressejä repiä. Luin vähän ja vastasin mitä osasin. Tuloksia ei ole vielä tullut, mutta mikäli ette näe lehmien lentelevän kesäkuun lopussa, arvaatte tuloksen. Vaikken kyseistä tenttiä läpäisiskään, opin tällä kurssilla kaikista eniten. Osaan todellakin nyt asettua maahanmuuttajaoppilaan asemaan ja ymmärrän ettei oppiminen tai opettaminen ole vain kielestä kiinni. Lisäksi kyseinen kurssi oli parasta mahdollista tutustumista espanjalaiseen yliopistokulttuuriin.
Opiskelut ovat nyt siis virallisesti muutamien papereiden hakuja vaille ohi. Aikaa on siis riittäny "asiat jotka jokaisen on tehtävä Madridissa-listan" puuttuvien kohtien suorittamiseen. Sunnuntaina olimme mm. n. 70 000 muun kanssa seuraamassa hyväntekeväisyysottelua Real Madrid Veteranos - Bayern Munchen All Stars. Vaikka kyseessää oli hyväntekeväisyysottelu, ei se vähentänyt tunnelmaa stadionilla. Kentällä nähtiin mm. Zidane, jonka jokaiseen tekemiseen yleisö reagoi uskomattomalla innostuksella. Mieleenpainuvia olivat myös Stadionin ympäri kolme kertaa kiertänyt aalto ja kahdeksan kertaa taululle Real Madridin toimesta välähtäny GOOL! Edellisen kerran olen tainnut olla katsomassa jalkapalloa Vänärillä ja vuosi oli jossakin 2000-luvun alkupuolella. Viimeisimmän kokemuksen innostamana voisin kuitenkin lähteä peliin koska vain uudelleen!
Lisäksi listalta on kuluneilla viikoilla suoritteu muutama museokäyntin (huomenna vielä Pradoon!) sekä yksi huvipuisto (Warner Bros ohjelmassa ensi viikolla El Escorialin kanssa).
Listan muilla osilla alkaakin olla jo kiire, sillä kuten jo aiemmin mainitsin, paluulippu Suomeen on varattu. Tunnelmat sen suhteen ovat edelleen hyvin ristiriitaiset. Suomi alkaa kummitella jopa unissa! Toisaalta näen jo silmissäni lohta ja uusia perunoita, salmiakkia ja pommac-mehujäätä, päivärytmiä, järviä ja harmaita kallioita, sekä tietenkin yöttömän yön... Perheen, koiria, ystäviä, kavereita ja hyvänpäiväntuttuja.. Mutta samalla itikoita, sadetta, räntää ja loskaa. Pimeyttä, Salkkareita ja hapannaamoja... Ei enää tapaamisia Solilla kymmeneltä, tapaksia ja copas gratis para chicas. Ei enää viikonloppuja Pariisissa. Ja ennen kaikkea ei enää näitä ihmisiä jokapäiväisessä arjessa. Miks ei voi saada kaikkee?
