Estudiar, bailar y puertas eli opiskelua, tanssia ja ovia!

Naapuripuistoa ja taustalla Madridia ympäröivät vuoret

Terve taas kaikki hanipööt siellä ja täällä ja muualla! Mitä teille kuuluu? Minulle kuuluu hyvää!

Opinnot siis alkoivat tällä viikolla ja onhan se aika erilaista kuin Jyväskylän OKL:n lehtereillä. Paikallisten opiskelutovereiden fyysinen keski-ikä taitaa olla 18,5 ja henkinen ikä n. 12. En ole nähny yhtä paljon nenärenkaita sitten 90-luvun ja pyöritellyt yhtä paljon silmiäni varmaan ikinä kuin kuluneella viikolla. Älkää siis hämmästelkö, kun kesällä espanjasta palaa nenärenkainen kierosilmäinen teini!

Hommahan toimii siis siten, että ensimmäiset kaksi viikkoa saamme käydä seuraamassa eri kursseja ja vasta sitten teemme lopulliset valinnat. Ihan hyvä systeemi sinänsä, kun kursseista ei ole etukäteen saatavissa nimen lisäksi muuta tietoa kuin aika ja paikka (ja nekään eivät aina pidä paikkaansa). Alkuperäinen ajatus, oli ottaa jotain kuvaamataitoon yms. tekemiseen liittyviä kursseja heikon espanjantaidon vuoksi, kuviksen kursseja ei kuitenkaan kevääksi ole tarjolla ja tarjonta on muutenkin huomattavasti suppeampi kuin syksyllä. Marssin siis maanantaina innoissani aktiivisen musiikin kuuntelun kurssille. Hymy hyytyi nopeasti, kun aktiivinen musiikin kuuntelu tarkoitti käytännössä musikaalin koelaulun valintaa, koelauluun osallistumista jne. Seuraava kurssi kiitos. Seuraavana aamuna kello pärähti lupaavasti seitsemältä ja vuorossa olisi kehonilmaisua. Olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan (luulisin), mutta ovet olivat lukossa eikä paikalla ollut ketään muita. Kiva. No parin tunnin palloilun jälkeen suuntasin englannin opettamisen kurssille. Siellä sadan teinin keskellä hermot olivat koetuksella, kun opettajan puheesta ei kuullut mitään ja kikatus rikkoi tärykalvoja. Tämä kurssi nyt kuitenkin tulee olemaan myös lopullisella listallani, sillä ainkain välillä opetus tapahtuu myös englanniksi, tosin ryhmää taidan kyllä vaihtaa.

Tiistai-iltana kävin myös muiden vaihtareiden kanssa salsatunnilla. Pikkuisen kiristeli hermoja kun olin taas se joka sähläsi mennä väärään suuntaan, mutta muuten ihan mukavaa puuhaa se kyllä oli. Tunnin jälkeen kävimme vielä porukalla koluamassa lähialueen baareja.

Keskiviikkona oli vuorossa laitoksen tervetulotilaisuus.Tilaisuus, joka olisi voinut olla jo viikkoa aikaisemmin, ettei olisi jatkuvasti tarvinnut kysellä donde estaata ja hämmästellä kurssien valintojen kanssa. No samalla tapasin kuitenkin muita laitoksen vaihtareita ja ihan mukavaa porukkaa vaikutti onneksi olevan, myös ruotsalaisia ja tanskalainen mahtui yleensä kovin saksalais-italialais-ranskalais voittoiseen vaihtariporukkaan, kiva.

Torstaina kävin ilmoittautumassa maksulliselle espanjan kurssille. Ei ihan niin simppeliä kuin luulisi. Kun vihdoin ja viimein löysin oikean toimiston, sain jonottamisen jälkeen käteeni neljä paperia, johon piti täytellä passin numeroa, nimeä, espanjalaista osoitetta yms. En muuten millään ymmärrä, miksi passin numeroa tarvitsee ihan joka paikkaan ja moneen kertaan!? Myös passin kopion halusivat sekä kolme valokuvaa minusta (olen imarreltu!). Kurssin maksaminen (250e) tapahtui kampuksen pankissa. Seuraavaksi marssin siis pankkiin. Ovesta sisään astuminen kuulostaa helpolle prosessille, mutta espanjalaisissa pankeissa on proseduuri poikkeaa totusta suomalaisesta "tartu kahvaan ja vedä tai työnnä". The Ovi oli ensinnäkin pyöröovi (yök) ja ennen astumista piti painaa nappia. Toistin kuvion kolmeen kertaan mutten päässyt sisään, vaan kuulin nopean ja epäselvän espanjankielisen kuulutuksen. Lopulta jonossa takanani seissyt mies valaisi minua, että Ovessa on metallinpaljastin ja ilmeisesti joku koru tai esine laukussani esti minua pääsemästä sisään. Korut ja laukku siis kaappiin ja uusi yritys. Jee sisällä! Sitten maksamaan, ei lompakko ja paperit jäivät laukkuun, takaisin. Luulen että pankin turvamiehillä on ollut hauskaa katsellessa suomalaisen toilailua. Itse maksaminen sujui onneksi käteisellä. Täytetyt lomakkeet, kuitit ja valokuvat täytyy vielä toimittaa toimistoon, jääköön maanantaille.

Torstaina kävin myös vaihtareiden vinkistä katsastamassa kurssin, kuinka opetan espanjaa toisena kielenä. tietty kurssin suorittamista voisi helpottaa jos osaisi espanjaa edes viidentenä kielenä, mutta tämäkin kurssin päätynee lukujärjestykseeni, sillä nenärenkaita oli vain kaksi ja kukaan ei puhunut tunnilla ilman että oli asiaa.

Illalla suuntasimme porukalla ensin kebabille, sitten etkoille opiskelija-asuntoon ja sitten Vassanaan, jossa on aina torstaisin erasmus-bileet. Oli todella hauskaa, mutta itse suntasin kotiin jo neljältä muiden jatkaessa vielä jossakin yökerhossa. Kivuttuani viidenteen kerrokseen kohtasin päivän toisen Oven, oman kotioveni. Aiemmasta päivityksestäni voitte käydä vakoilemassa tuon pahamaineisen Oven kuvaa. Oven ulkopuolella on kaksi lukkoa, jotka saa auki avaimella ja sisäpuolelta löytyy vielä pari turvalukkoa lisää. Avain nro.1 ei avannut ovea, joten avasin toisenkin lukon avaimella nro. 2. Ovi oli ja pysyi lukittuna, kummallista. Ehkä olin muutaman gin tonicin jälkeen vahingossa lukinnut auki jätetyn lukon? Aikani temmottuani päädyin tulokseen, että oven on oltava takalukossa ja minun on herätettävä kämppikseni päästäkseni sisään. Helpommin sanottu kuin tehty. Soitin kolmeen eri puhelimeen, rimputin ovikelloa ja potkin ovea yhteensä puoli tuntia, ennen kuin italailainen tyttö tuli varovasti avaamaan oven samaan aikaan kuin portugalilainen tyttö vastasi puhelimeen. Irene oli yrittänyt herättää myös poikakaveriaan, jonka ympäriltä saa vaikka purkaa talon ennen kuin hän herää. Irene oli herännyt ääniin, mutta pelkäsi että ovella olisi murtovaras, onneksi hän lopulta terävänä tyttönä päätteli ettei varas ehkä soittaisi ovikelloa! Kämppikset olivat luulleet minun olevan nukkumassa ja lukinneet siksi Oven oikein tukevasti. No ainakin nyt tiedän ettei meille noin vain murtauduta ja miehestä talossa ei olisi siinä tapauksessa mitään apua!

Nukkumaan menon venähdettyä en tänä aamuna jaksanut raahautua yhden tunnin takia yliopistolle, vaan nukuin tyytyväisenä kahteen ja raahauduin sen jälkeen läheiseen puistoon nauttimaan jäätelöstä ja auringosta. Tunnelma oli oikein kesäinen lämpötilan kivuttua yli 20 asteen. Pieni osa minusta olisi kuitenkin halunnut palmun alta täksi viikonlopuksi Tampereelle SOOL:in Talvipäiville. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada, joten syventäkää sitä pedagogista ajattelua minunkin puolestani ja laskekaa yksi ylimääräinen pulkkamäki!

Kevättä ilmassa

Talvipäiviä vastaavaan tunnelmaan pääsen toivottavasti toukokuussa, kun reilut 2000 espanjalaista vaihtaria kokoontuu Ibizalle keskittyäkseen olennaiseen, eli hyvään seuraan, aurinkoon, rantoihin ja tietysti Ibizan omaa luokkaansa oleviin yökerhoihin. Liput on varattuna ja maksettuina mm. maailman isoimpaan yökerhoon, vaahtobileisiin, laivabileisiin... Toivottavasti nämä kekkerit maistuvat yhtä hyville kuin miltä kuulostavat. Ibizan lisäksi on lippu varattuna Valencian Fallas-fiestaan maaliskuun 19. Myös tälle reissulle on aika kovat odotukset.

Egyptiläinen temppeli, jonka kävin myös perjantain ratoksi tsekkaamassa, kun sattui sopivasti kerrankin olemaan auki (ilmainen). Temppeli on siis oikeasti tuotu Egyptistä lahjana Madridiin 1968, kun se oli jäämässä padon vuoksi veden alle.

Madrid päättää päivityksen kesäisiin tunnelmiin, buenas noches mussukat!

Toledoa ja vähän muutakin

Toledon goottilainen katedraali (Toledossa riittä kirkkoja varmasti jokaisen uskontokunnan edustajan ja tyylisuunnan makuun)

Hui kauhistusten kananhäkki (piste sille, joka tietää kenen sanonta?!)! Vilkaisin tänään kalenteria ja olen ollut täällä kohta jo kuukauden, mihin se aika on oikein livahtanut? Toisaalta tuntuu kuin Suomesta lähdöstä oli kulunut jo ikuisuus, mutta toisaalta aika on kyllä mennyt hurjan nopeaa.. Lienee kuitenkin taas aika päivitellä hieman kuulumisia.


Edellinen viikko oli vapaata, mutta sain mahdollisuuden tehdä yhden kurssin loppuun Jyväskylään etänä, joten kun sääennustekin näytti pilviä, unohdin Länsi-Afrikan saariston ja perehdyin Madridin käsityötarjontaan. Siiitä ei  kuitenkaan tällä kertaa sen enempää, ehkä joskus myöhemmin.

Ihan nukkumiseksi ja opiskeluksi ei meno ole onneksi kuitenkaan mennyt. Parit baarit on tullut taas koluttua ja todettua, että Madridissa voi viettää baari-illan helposti ilmaiseksi tai ainakin hyvin kohtuullisin kustannuksin. Ja nyt jokainen voi pyyhkiä samantien mielestään sen mielikuvan, miten blondi tarjouttaa juomia espanjalaisilla gigoloilla! Homma toimii siten, että suunnataan illalla kaupungille ja "no graciaksen" sijaan jäädään kuuntelemaan, mitä se flyerin tyrkyttäjä on oikeastaan tarjoamassa. Usein mm. Huertaksen alueella flyerien jakajat tarjoavat ilmaista sisäänpääsyä ja ensimmäistä juomaa (toiset juomat saa jollakin hyvällä tarjouksella, mutta harva jää toisille vaan jatkaa seuraavan ilmaisen juoman perässä). Tyyppi saattaa porukan baariin ja kertoo baarimikolle mitä on tullut luvattua. Tämä toimii erityisesti tytöille, mutta useissa paikoissa myös pojat saavat ilmaisen ensimäisen "copan" tai "cañan". Toinen näppärä tapa edulliseen illan viettoon, ovat tapakset, joita saa tietyistä paikoista myös ilmaiseksi (maksullisen) juoman kylkiäisinä. Erittäin opiskelijaystävällinen kaupunki siis.

Ns. isoja tapaksia, joita käymme aina silloin tällöin kämppisteni kanssa syömässä. Edessä mustekalaa, joka oli muuten ulkonäöstään huolimatta hyvää! Muuten kyseinen kuva toimii hyvänä edustajana espanjalaisesta keittiöstä, jonka ystävää minusta ei vieläkään ole tullut.

Sunnuntaina suuntasimme epämääräisen suurella erasmus-porukalla naapurikaupunkiin Toledoon. Matka taittui sujuvasti bussilla alle tunnissa ja aurinko paisteli lämpimästi saapuessamme Toledoon. Toledo oli Espanjan pääkapunki ennen Madridia (vuosiluvuista ynnä muista yksityiskohdista kiinnostuneet voivat tässä vaiheessa googlettaa kyseisen kaupungin ja palata sitten takaisin) ja Toledon vanhakaupunki kirkkoineen ja 600-luvulta  peräisin olevine linnoineen on ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka. Päivä oli todella mukava ja vaikkemme missään kirkoissa tai museoissa sisällä käyneetkään ja päivän jäkeen beiget kivitalot vilisivät silmissä, Toledo teki todellakin vaikutuksen.

Lopuksi muutamia palasia Toledosta kuvien muodossa:

Toledon vanhankaupungin muuria

Mielenkiintoisen paikan puu valinnut kasvaa..

Tytöt halus hyppykuvan ja Jameshän otti! Liikkuminen isolla porukalla uudessa paikassa toimii kätevästi kaavalla, kävelyä 1 min, valokuvia 5 min, istuskelua 10 min, eiku vielä yks kuva mun kameralla! Sitten taas kävelyä 1 min jne.  :)

Alcázar

 Toledossa riitti beigeä, mäkiä, kujia ja mukulakiviä...

... ja portaita!

James kyllästyi kävelemään katuja pitkin

Toledon vanhankaupungin kujat saivat Kuopion rännikadut tuntumaan moottoriteiltä

Osa porukkaa "varmasti tärkeän patsaan" luona

Sarjassamme "varmasti tärkeä rakennus otetaan kuva" Toledosta tois puol jokkee

Asuminen Madridissa

 

Madrid

Kerroin jo aikaisemmissa teksteissäni asunnon etsimisestä Madridissa. Esimerkiksi osoitteissa www.idealista.com ja www.loquo.com on ilmoituksia vapaista huoneista ja asunnoista. Kun sopiva ilmoitus osuu silmiin, niin otetaan vain luuri (ja sanakirja) kauniiseen käteen ja aletaan soitella, sovitaan näyttö jne. Asuntoja on tarjolla paljon, mutta niin on myös asunnon tarvitsijoitakin. Hintahaitari jaetusta huoneesta keskustan alueella liikkuu n. 300-500 euron välillä. Hintaan vaikuttaa lunnollisesti sijainnin lisäksi huoneen ja asunnon koko, kunto jne. Monissa asunnoissa voi myös olla lemmikkejä (kissoista torakoihin) tai niissä voidaan polttaa sisällä.

Itse asun siis suhteellisen kalliilla alueella, ja maksan korkeaa vuokraa juuri sijainnista johtuen. Kuitenkin myös asunto on mielestäni ihan kiva, tosin sisutus on ehkä hieman askettinen, mutta hyvä ilmapiiri korvaa puuttuvat krumeluurit. Asun siis Operan aseman lähellä Palacio nimisellä alueella aivan Madridin ydinkeskustassa. Alueen nimi tuskin tulee juuri meidän asuntomme tai talomme perusteella vaan luulen syynä olevan korttelin päässä sijaitseva Palacio Real.

Palacio Realia ja kämppikseni Ligia kuvan etureunassa

Seuraavaksi ajattelin hieman esitellä asuntoamme sisältäpäin.  Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ja jäykkäniskaisempien lukijoiden iloksi myös pystysuuntaan otetut kuvat ovat nyt oikein päin. Olkaatte siis hyvät ja tervetuloa meille!

Kotiovi sisältäpäin. Väliovia Espanjassa ei tunneta (tai minä ainakan en ole moisiin törmännyt), mutta onneksi ovissa on  monta lukkoa! (allekirjoittaneelta kesti useamman päivän oppia poistumaan ja astumaan sisään asuntoon)

Sisääntultaessa on pieni eteinen ja iso aula, jota käytämme ruokailuhuoneena (ja pyykinkuivaushuoneena). Minun huoneeni on kuvan oikeassa reunassa oleva punainen huone.

Kävin ostelemassa Ikeasta vähän väriä huoneeseen. Seinät ovat oikeasti vaaleanpunaiset, mutta kamera vähän vääristää värejä. Huoneessa on myös iso vaatekaappi. Bongaatteko muuten kuvasta jotakin tuttua?

Huoneessani ei siis ole ikkunaa, mutta toistaiseksi se ei ole haitannut, kun ikkunat ovat täällä yksinkertaisia ja niistä vetää, sekä kuuluu kaikki meteli kaduilta. Katsellaan sitten parin kuukauden kuluttua kaipaanko ikkunaa, kun elohopea alkaa kohota lähemmäs kolmeakymmentä..

Olohuone ja kuolemaa tekevä joulutähti (ei voi heittää kuulema pois ennen kuin se on täysin kupsahtanut). Telkkari yms. jäävät juuri kiuvasta pois, mutta nekin onneksi löytyvät (en tosin ole vielä kertaakaan telkkaria täällä avannut).

Keittiötä. Huomatkaa sähköhella! Usein espanjalaisissa kodeissa on kaasuhella. Meilläkin kyllä vesi lämpenee oikeassa yläreunassa olevalla kaasusysteemillä.Mm.  jääkaappi ja mikro jäävät vasemmalle.

Vessa! Ei varmaan enempää esittelyjä kaipaa...

Siinäpä se siis kaikessa komeudessaan. Kuten kuvista varmaan huomaatte, lattioilla ei ole mattoja ja sisällä tallustellaan usein joko ulko- tai sisäkengät jalassa. Asuntomme on kuitenkin moniin espanjalaisiin asuntoihin verrattuna lämmin ja sisälämpötilaa voi nostaa halutessaan (maksaa kyllä mansikoita). Alkutaival tässä asunnossa on mennyt hyvin, ja uskon sekä toivon viihtyväni täällä hyvin vielä seuraavat neljä kuukautta :)!

Madrid kiittää ja kuittaa näihin kuviin ja tunnelmiin.

Kuulumisia

Nopeasti on taas viikko hurahtanut. Alkuviikko oli todella lämmin ja elohopea kipusi jopa 21 asteeseen ja aurinko paistoi niin lämpimästi, että onnistuin jopa saamaan balleriinoista rusketusrajat!! Kyllä se kevät siis tekee tuloaan :). Muut vaihtarit ja paikalliset ovat olleet jo hieman huolissaan, miten tulen pärjäämään täällä toukokuussa, kun jo helmikuun alussa alan saada aurinkoihottumaa enkä kulje enää toppatakissa niin kuin suurinosa ihmisistä :D! Enköhän minä kuitenkin pärjää, jos en muuten niin vietän hyvällä omalla tunnolla paikalliseen tapaan siestaa klo 14-16 niin en ihan elävältä kärvenny :)!

Retiron puistosta

Ensi viikko onkin kokonaan vapaa ja harkitsin suuntaamista joko Espanjan rannikolle tai sitten Länsi-Afrikan eksoottiseen saaristoon (Kanarialle). Espanjan kielisellä alueella olisi kuitenkin hyvä pysyä, koska kielikurssi on nyt ohi, mutta harjoitusta tarvitaan edelleen rutkasti. Ilmaisen intensiivikurssin lisäksi Universidad de Complutense tarjoaa vaihtareille mahdollisuutta osallistua 250 euron hintaiselle espanjan kurssille. Suomalaiseen ilmaiseen koulutukseen tottuneelle opetuksesta maksaminen tuntuu vieraalle ajatukselle, mutta toisaalta haluaisin todella oppia kieltä nyt kun olen tänne asti raahautunut, joten todennäköisesti otan kurssin ja saan siitä vielä 4 opintopistettäkin.

Kielen opiskelun lisäksi viikkoon on mahtunut yhtä sun toista muutakin. Torstaina oli isot erasmus-bileet Kapital nimisessä yökerhossa. Heti alkuun on pakko todeta, että Jyväskylän GM:n ja Kuopion Armaan tanssilattiat jäivät kyllä kakkoseksi tälle seitsemän kerroksiselle yökerholle. Kapital sijaitsee Atochan metroaseman vieressä ja se on niin turistien kuin paikallistenkin suosiossa. Kerroksissa on erilaisia teemoja ja osassa kerroksista pystyy oikeasti jopa keskustelemaan, pelaamaan biljadria, laulamaan karaokea, katsomaan elokuvia jne. Meidän bileiden teemana oli Eyes Wyed Shut, ja sisääntullessa saimme hienot glittereillä, paljeteilla ja sulilla koristellut naamiot. Ilta ja yö venähtivät aamuun asti tanssiessa. Tanssilattian "savukone" sijaitsi katossa ja aina sopivin väliajoin koko lattia peittyi uskomattomaan savupilveen, joka samalla viilensi mukavasti. Kapital on hieman hintava (sisäänpääsy ilman flyeria n. 17 euroa, vesi 6 euroa, drinkit 12 jne.), mutta silti ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!

Churroja, eli upporasvassa paistettuja taikinatikkuja, joita dipataan kaakaoseen. Näitä paikalliset syövät yleensä aamupalaksi tai baarin jälkeen.

Biletyksen lisäksi olen mm. istuskellut jälleen Retirossa nauttimassa auringosta, käynyt tapaksilla uusien kavereiden kanssa sekä tutustunut jälleen espanjalaiseen keittiiöön myös ravintolaruoan muodossa. Ei ole siankorvat ja ihot minua varten ja alan todella harkita kääntymistä jonkin sortin kasvissyöjäksi :D! Täällä se voisi tosin olla hieman hankalaa, sillä lihaa laitetaan ihan joka ruokaan ja kasvisvaihtoehtojen löytäminen listoilta voi olla hankalaa. Olen myös päässyt kunnolla vauhtiin shoppailussa ja mukaan on tarttunut jo neljä mekkoa, parit kengät, lisää koruja, laukku yms. tarpeellista. Kevättakin kun vielä löytäisi niin voisi taas vähän aikaa yrittää kiertää kaupat kaukaa..

Yksi monista keskustan ostoskaduista

En muista olenko avautunut seuraavasta aiheesta jo jossakin aikaisemmassa kirjoituksessani, mutta avaudun nyt uudestaan, sillä se on niin lähellä jokaista arkipäivääni täällä. Vaikka shoppailusta olen yleensä pitänytkin, on ruokakaupassa käyminen joskus ollut vähemmän mieluista. Täällä se on minulle erityisen epämieluista, sillä muutaman yksinkertaisen tuotteen ostamiseen saan helposti kulutettua El Corte Inglesin ruokaosastolla tunnin. Ruokaosasto on muuten käymisen arvoinen paikka, jos ei vain ehdottomasti tarvitse löytää jotakin tiettyä tuotetta vaan haluaa vain kurkistaa mitä espanjalaiset oikeasti syövät. Tarjolla on varmasti kaikkea niistä sian korvista mustekalojen erilaisiin lonkeroihin ja elävistä hummereista satoihin erilaisiin oliveihin. Samaisesta puljusta saa myös Pandan lakuja ja ruisleipää paikallisen pullamössön korvikkeeksi. Kun on kuitenkin saanut minun tavoin päähänsä valmistaa vaikkapa fetajuustosalattia, saa ruokakaupassa käynti aivan uuden ulottuvuuden kun yrittää päästä sisälle espanjalaiseen logiikkaan asetella tavarat. Lisäksi lähes kaikki tuotteet ovat tietysti espanjalaisia ja tuoteselosteet siis myös espanjaksi, että siitä vain arvaamaan mitä olet ostamassa.. No kehittyypähän edes sanasto samalla.

Kuluneen viikon ajan olen myös hämmästellyt nurkan takana olevan oopperatalon ympärillä olevaa kuhinaa. Eilen kuhinalle kuitenkin löytyi selitys, sillä naapurissa jaetaan tänään espanjalaisten elokuvien Oscarit, eli Goyat ja tämän vuoksi naapuristo kuhisee paikallisia filmitähtiä, paparazzeja ja faneja. Jännää!

Oopperatalo Orienten aukion puolelta Palacio Realin edestä kuvattuna

Viimeisen postauksen lopussa taisin viitata jäätelötötteröihin. Luonnollisesti täällä tapaa paljon uusia ihmisiä ja kun sanon olevani suomesta, ihmiset usein pyytävät puhumaan suomea tai opettamaan jonkin sanan. Perinteisten kirosanojen sijaan olen päättänyt opettaa ihmiset tilaamaan kaksi jäätelötötteröä. Ilmeet ja yritykset ovat aina näkemisen arvoisia :D! Jos siis joskus reissatessasi tapaat ulkomaalaisen, joka sanoo osaavansa puhua suomea, ja sanoo jotakin töttörööltä kuulostavaa, on teillä todennäköisesti ainakin yksi yhteinen tuttava!

Jääkarhuja ja natoja

Kylläpä olisi taas paljon kerrottavaa ja on vaikea valita mistä aloittaisi. Sofia on siis ollut täällä meillä kylässä pari päivää ja olemme porukalla kiertäneet Madridia. Olemme käyneet mm. kuninkaanlinnassa ja sen puistossa, Plaza Mayorilla, Plaza de Españalla, Circulo de Bellas Artesin katolla ihailemassa auringonlaskua Madridin yllä (ja älyttömiä muuttolintujen parvia matkalla etelästä kohti pohjoista). Lauantaina kävimme myös syömässä perinteistä espanjalaista ruokaa erityisesti espanjalaisten suosimassa ravintolassa. Hinta-laatushde oli  aika surkea, mutta en muutenkaan olen madridilaisen keittiön ylin ystävä, joten.. Onneksi päivällä syödyt pilkkahintaiset ja ylihyvät patongit, salaatit ja jogurttijäätelöt lievensivät illallisen pettymystä. 

Illallisella käytiin myös mielenkiintoinen väittely kahden portugalilaisen (toinen asunut vuoden Norjassa, toinen vieraillut siellä kerran) ja yhden suomalaisen välillä aiheesta onko Suomessa tai Norjassa jääkarhuja. Sain todellakin inttää kovasti vastaan, todistellessani, että jääkarhuja on vain Huippuvuorilla, eikä Norjan tai Suomen Lapissa ole vaaraa törmätä niihin. Sen jälkeen sain todistella pitkään, että lappalaiset ja eskimot eivät ole sama asia. Asia ei sinänsä olisi hämmentänyt minua niin suuresti, ellei kyseessä olisi ollut kaksi tohtorin väitöskirjaansa viimeistelevää, korkeasti koulutettua ja minua muutamaa vuotta vanhempaa naista.

Sunnuntaina kävimme Restron kirpputorilla, jotka ovat oikeastaan enemmän tavalliset markkinat. Ruokaa siellä ei kuitenkaan myydä, mutta kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä kyllä. Tarjolla oli mm. tuoreita kukkia, kaasunaamareita, koruja, vaatteita, laukkuja kenkiä, jne. Rastro on joka sunnuntai La Latinan kaupinginosan kaduilla Solin eteläpuolella. Laukustaan kannattaa pitää näillä markkinoilla vielä tavallistakin tiukemmin kiinni, sillä väkeä (ja taskuvarkaita) on kuin pipoa. Sää oli kuitenkin mitä loistavin helmikuun aluksi (lähemmäs +20 astetta), joten Rastrosta suuntasime Retiron puistoon. Se olikin täynnä aurinkoisesta sunnuntaista nauttivia madridilaisia ja vietimme siellä useamman tunnin vain auringosta ja maisemista nauttien. Mukana oli myös eväitä, kuten mansikoita, joten sunnuntai ei paljon leppoisampi olisi voinut olla. Piknikin jälkeen kävimme vielä perinteisillä churroilla, jotka ovat rasvassa paistettuja taikinatikkuja, joita dipataan kuumaan kaakaoseen (kaakao on täällä todella paksua ja muistuttaa enemmänkin kastiketta).

Ja sitten lopuksi arvon Portot ja muut kanssaeläjät, on aika siirtyä natojen, eli portugalilaisten leivosten valmistukseen. Sofia leipoi meille illalla/yöllä natoja ja nyt seuraa ohjeistusta. Natoihin tarvitaan valmista filotaikinaa, joka muistuttaa meidän lehtitaikinaamme. Varsinaisia reseptejä löytää netistä useita googlettamalla (recipe nata, tai custard tarts). Perusidea, on kuitenkin käyttää valmista taikinaa pohjaan ja tehdä täyte vehnäjauhoista, sokerista, kananmunista, kermasta. ja maidosta. Ensin sotketaan jauhot ja sokeri, sitten lisätään munat, tämän jälkeen vielä kerma ja maito (tarkkoja määriä siis valmiista resepteistä netistä) ja sekoitetaan hyvin. Täytteestä tulee todella juoksevaa, mutta se hyytyy uunissa. Täyte kaadetaan kuppeihin, joissa on valmiina lehtitaikina ”torttupohjana”. Natat paistetaan n. 200 asteessa ja kun pinta on tutun näköinen, ne otetaan pois ja annetaan vetäytyä jonkun aikaa. Päälle kuuluu kuulemma ehdottomasti ripotella kanelia ennen syömistä. Nyt en jaksa alkaa kuvia tähän saumaan liittämään, mutta googlen kuvahaku näyttää teille paljon kuvia kyseisistä herkuista. Christian tuli vielä illalla melle kylään ja hän söi NELJÄ nataa kerralla, joten ne, jotka natoja eivät vielä ole päässeet maistamaan, kaivavat nyt kapustat ja pellit esiin ja alkavat leipomaan.

Hyvää yötä ja kaksi jäätelötötteröä ovat hyvi sanontoja lopettaa tämä postaus ja jatketaan niistä seuraavassa numerossa!

Epämäärisiä kuvia epämääräisessa järjestyksessä epämääräiseltä käyttäjältä

Callaon aseman elokuvateatteri

Yo hablo español!

Kyllä, minä puhun espanjaa :). Kielikurssi on siis alkanut ja niinkuin arvelinkin, olen alkeisryhmässä. Se sopii minulle oikein hyvin, sillä ryhmäämme tulee jatkuvasti ihmisiä vaativammista ryhmistä, koska he eivät ymmärrä niissä mitään. Ja vaikka ryhmämme lähtee aivan espanjan alkeista, jotka olen jo periaatteessa opiskellut, on etenemisvauhti niin uskomattoman nopea että varmasti ensi viikolla päästään uusiinkin asioihin.Opetusta on klo 10-14 maanantaista perjantaihin. Opettaja on todella mukava ja lisäksi meillä on opetusharjoittelija, joka pitää välillä tunteja ja toimii avustajana. Meitä on n. 10 opiskelijaa, ja kaksi opettajaa, joten ohjausta saa paljon ja olo on välillä kuin norssin erityisoppilaalla! Kielen suhteen kaikki on siis tällähetkellä hyvin, mutta kunhan varsinaiset OKL:n kurssit alkavat espanjaksi, voi päästä itku! Mutta olkoon se sen ajan murhe.

Complutensen kampusalue on uskomattoman suuri, voisin verrata sitä kooltaan Jyväskylän tai Kuopion keskustaan. En jaksa enää edes purnata espanjalaisesta "logiikasta" merkitä (tai olla merkitsemättä) ja sijoitella huoneita ja rakennuksia, mutta jatkuvasti saa olla kysymässä neuvoa ja sitten tuurilla voi osua oikeaan paikkaan. Toisaalta siinä eksyessä tutustuu monesti uusiin ihmisiin, jotka ovat samassa jamassa. Näin tutustuin esimerkiksi Romanin, Adrianan ja Michalin, joiden kanssa etsin yhdessä oikeaa luokkaa yli tunti!

Maanantaina pääsin myös viimeinkin muuttamaan. Asunto on yllättävän lämmin (espanjalaiseksi), meillä on sähköhella jne. "länsimaiset" mukavuudet, emme siis joudu säätämään kaasun kanssa tai pesemään hiuksiamme sadevettä muistuttavan suihkun alla. Kämppikset ovat ottaneet minut hyvin vastaan ja uskon että tulen viihtymään täällä hyvin. Yritän seuraavaan postaukseen saada viimein niitä paljon kyseltyjä kuvia niin asunnosta kuin muualtakin Madridista. Asunnon sijaintia ei todellakaan voi hehkuttaa liikaa, sillä kaikki on kävelymatkan päässä. Olen jo bongannut nurkilta useita ravintoloita, joita on pakko käydä kokeilemassa pian. Vieressä on espanjalaisten tabernojen ja amerikkalaisten pikaruokalaloiden lisäksi tarjolla mm. sushia, kreikkalaista, thaimaalaista, kiinalaista ja italialaista ruokaa. Metromatka kampukselle vaihtoineen kestää vain 15 minuuttia, tosin kampuksella voi joutua vielä ottamaan bussin tai kävelemään melkoisen matkan riippuen siitä mihin rakennukseen on menossa.

Eilen kävin yhdessä itävaltalaisen tytön kanssa ostamassa metroon kuukausikortin. Madridissa on 12 metrolinjaa ja verkosto on todella kattava ja helppokäyttöinen. Kuukausikortti (abeno) maksaa yli 21-vuotiaalta 47 euroa kuukaudessa ja sillä saa rällätä kaikissa julkisissa kulkuvälineissä niin paljon kuin sielu sietää. Yksittäinen matka on Madridin alueella 1 euron (mutta esim. lentokentälle metro maksaa 2 euroa). Abenoa varten tarvitsee valokuvan ja passin numeron (itse täytin lomakkeeseen henkilötunnuksen, koska en viitsi tarskuvarkaiden vuoksi kuljtetella passia mukanani, enkä tiennyt että passiakin tarvitaan tähän operaatioon). Abeno ostetaan Tobacco-kioskeista (tupakkakioskeista), joita on ympäri kaupunkia (olisihan aivan liian loogista myydä niitä metroasemien lipunmyynneissä) ja se on voimassa aina kyseisen kalenterikuukauden (ei siis 30 vuorokautta). Myöhemmin pahvisen matkalipun voi onneksi uusia metroasemilla.

Tänään kävin myös kahden muun vaihtarin kanssa jonottamassa ESN-korttia 1,5 tunnin verran (kunhan ensin löysimme oikeaan rakennukseen). ESN on erasmusvaihtareiden järjestö ja verrattavissa suomalaisiin ainejärjestöihin, jotka järjestävät bileitä, matkoja, salsatunteja yms. vapaa-ajan aktiviteettejä. En ole ollut vielä yksissäkään erasmus-bileissä, mutta huomenna lähdemme kurssikavereiden kanssa tarkastamaan millainen meno siellä on. Kortteja jonottaessamme törmäsimme myös Yhdysvaltalaiseen Jamesiin (hänkin on kuulema vaihtamassa meidän espanjan ryhmäämme huomenna) ja aikamme juteltuamme lähdimme porukalla Taco Bellsiin syömään (hakkaa muuten hintalaatusuhteessa Mäkkärin ja Burger Kingin mennen tullen!).

Aurinko paistelee siis kirkkaalta taivaalta Madridissa monellakin tapaa. Nyt on menossa vaihtoajan "kuherruskuukausi" ja kaikki on niin uutta ja kivaa. Kyllä se kyllästyminen ja kunnon arkikin varmasti jossakin vaiheessa iskee, mutta nautitaan nyt tästä ajasta :)! Nauttikaa tekin siellä Suomessa keväästä ja käykää minunkin puolestani laskettelemassa ja luistelemassa, sillä en ehtinyt kumpaakaan tänätalvena tekemään (ellen sitten suuntaa täällä vuorille laskettelemaan..)!