Juhlia juhlien perään

Pikkuisen liian iso sombrero

Huh huh mikä viikko on taas takana! Kevät on Madridissa parhaimmillaan (tai no tänään oli hyvä sää, muuten on satanut lähinnä vettä), mutta sattuneista syistä olen liikkunut tällä viikolla ulkona lähinnä pimeän aikaan. Joillekin viikoille vain sattuu juhlia enemmän kuin toisille ja tälle viikolle niitä riitti! Koska viimeksi keskityin kertomaan vain yhdestä reissusta, niin nyt kerrataan oikein perinteisesti kronologisessa järjestyksessä, mitä on tullut tehtyä. Ja äitille (sekä muille huolestuneille) tiedoksi, että en minä yleensä ihan näin paljoa täällä juhli!

Viikko alkaa täälläkin maanantaista ja maanantai-iltana suuntasimme kaverin kaverin ravintolaan. (Itseasiassa en tiedä omistaako Paco kyseisen paikan vai onko hän siellä vain töissä.) Meitä oli paikalla n. 15 henkeä, mikä riittikin täyttämään pikkuisen paikan aika hyvin. Ilta vierähti leppoisasti ilmaisten tapasten ja sangrian äärellä ja istuimme iltaa hyvällä porukalla vielä pitkälle varsinaisen sulkemisajan jälkeen. Illan päätteksi karautimme vielä yhden toisen suomalaisen tytön kanssa ponilaulun tansseineen keskustan metroasemalla! Todella leppoisa ja hauska maanantai siis :)!

Tiistai olikin viikon ainoa lepopäivä juhlimisen suhteen, mutta opiskelun suhteen tiistait ovat pahimpia. Espanjan opettaminen toisena kielenä-kurssilla vedämme tiistaisin toisille opiskelijoille pieniä tuokioita, joissa voi opettaa espanjan lisäksi mitä tahansa kieltä, sillä tavoitteena on lähinnä esitellä erilaisia kielenopetustapoja. Jostain kumman syystä kaikki espanjalaiset haluavat opettaa espanjaa. Koko ryhmä on hyvin tietoinen erään suomalaisen vaihto-oppilaan onnettomasta kielitaidosta, joten eräs suomalainen vaihto-oppilas on hieman silmätikkuna näillä tunneilla. Kielen oppimisen kannalta toki hyvä juttu, mutta tilanne on yleensä niin stressaava, ettei minulle jää mitään mieleen mistään kaikkien hiilostaessa että ymmärsinkö varmasti ja mites suomessa tehdään. Lisäksi opiskelijoiden puheen ymmärtäminen on minulle erityisen vaikeaa, koska he puhuvat uskomattoman nopeasti ja osa vielä jollain murteella. Siinä sitä tuntee olonsa niin tyhmäksi! Onneksi opettaja antoi jo tiistaina minulle erityiskiitokset koko luokan edessä, että jaksan vaivautua paikalle ja vielä nauraakin itselleni, sillä onhan minulla hyvä harjoitella opettamista ja läsnäoloni saa paikalliset tajuamaan, millaista on oikeasti opettaa vierasta kieltä. Ja on siellä tunneilla välillä onneksi pieniä onnistumisenhetkiäkin. Esimerkikisi kun yksi vaihto-opiskelija veti tuokion englanniksi, saivat paikalliset moottoriturvat todellakin maistaa omaa lääkettään! Yleensä innokkaasti osallistuva ja puhuva porukka oli täysin jauhot suussa ja minä sain edes hetken tuntea oloni fiksuksi sillä tunnilla! Parin viikon päästä saavat opetella suomea, katsotaan ketä silloin naurattaa! Tällä hetkellä en usko pääseväni kurssin lopputentistä läpi (ymmärrän kyllä sisällön ja opetettavat asiat, mutta se että saisin ne ymmärettävään muotoon paperille espanjaksi, on aika kaukainen ajatus), mutta maahanmuuttajaoppilaan asemaan asettuminen on kokemuksena ollut niin opettavaista, että kituutan kyllä kurssin loppuun saakka.

Keskiviikkona minulla on vain kaksi tuntia espanjaa iltaisin, joten suuntasimme koulun jälkeen tapaksille ja muutamalle. Siideriä täältä saa hyvin harvoista paikoista lonkerosta nyt puhumattakaan, mutta uusi suosikkini on tinto de verano, eli kesän punaviini. Käytännössä se on ilmeisesti vain punaviiniä ja limpparia, mikä kuulostaa aika eksoottiselle, mutta on oikeasti hyvää. Muutama semmoinen, hyviä tapaksia, hyvää porukkaa ja ajoissa nukkumaan, me gusta :)!

Torstaina olin taas yliopistolla enemmänkin kuin kaksi tuntia. Satuin myös paikalle todistamaan bussipaloa kampusalueella. Bussi paloi isoilla liekeillä ja räjähteli takaosastaan, mutta ilmeisesti henkilövahinkoja ei tullut. Palomiehet saapuivat punaisella paloautolla paikalle ja sammuttivat palon yllättävän nopeasti. Kylläpä oli jännää! Samaan aikaan Kuopiossa oli ilmeisesti myöskin törttöilty hieman Kallansilloilla n. 70 auton voimin. Mites te nyt silleen, kun minäkin olen poissa liikenteestä? Onneksi sielläkin taidettiin isommilta henkilövahingoilta säästyä. Torstai-iltana menimme erääseen meksikolaiseen ravintolaan juhlimaan kaverin synttäreitä. Paikalla oli jälleen n. 15 henkeä ja ruoka oli todella hyvää! 12 euron hintaiseen menuun kuului alkuruoka, pääruoka, jälkkäri, kahvi ja margarita. Jälkkärin lisäksi synttärisankarin poikaystävä oli hommannut ehkä parhaan suklaakakun, mitä olen koskaan syönyt! Kyseinen poikaystävä oli myös järkännyt koko juhlat salaa tyttöystävältään, varannut pöydät ja maksanut meidän kaikkien menut etukäteen, etsinyt kyseistä kakkua kaksi tuntia, koska tietää tyttöystävänsä rakastavan suklaata ja tuonut tyttöystävälle paikan päälle kruunun ja punaisen ruusun! Siitä voivat suomalaiset miehet nyt alkaa ottaa mallia. Meksikolaiset ravintoloitsijat näyttivät myös, miten synttärisankaria kohdellaan Meksikossa, melkoista meininkiä! Täydellä mahalla olikin hyvä juhlia seuraavaan aamuun asti.

Synttärisankaria pamautellaan päähän, juotetaan tequilaa ja kaikki tapahtuu kovan musiikin ja pillien tahdissa!

Perjantaina olin tyytyväisenä valmistautunut koti-iltaan, mutta yhdeksän aikaan muistin (minua muistutettiin) kahden kaverin läksiäisistä. No ei kun taas mekko päälle ja menoksi. Enää ei kuitenkaan jaksanut ihan aamuun asti bailata, vaan kotiin suuntasin jo ennen viittä!

Viikon viimeinen koitos olivat eiliset tuparit, joihin olin myös aikaisemmin luvannut mennä. Porukka oli kaikesta viikon juhlimisesta jo niin väsynyt, että tällä kertaa kukaan ei ollut halukas lähtemään yökerhoihin tai diskoihin, vaan pysyimme suosiolla asunnolla. Jotenkin se ilta vaan taas venähti, ja kellojen siirtämisen ansiosta köröttelin taas tyytyväisenä aamun ensimäisillä metroilla kotiin.

Tällähetkellä olen hyvin hyvin iloinen siitä, että tulevalle viikolle ei ole tiedossa yksiäkään "pakollisia" juhlia (ainakaan muistaakseni)! Huomenna tapahtuu kuitenkin ehkä jotakin muuta ennenkuulumatonta; lähden jonottamaan lippuja 5.4. pelattavaan Champions liigan otteluun Real Madrid - Tottenhamn Hotspur! Viimeksi olen ollut Vänärillä katsomassa KuPsin peliä ja vuosi oli muistaakseni 2004! Odotukset tämän pelin suhteen ovat kuitenkin niin paikallisilla kuin jopa minullakin aikaslailla korkealla, joten huomenna sitten ehkä stadionille lippuja jonottelemaan. Lippuja voi myös yrittää ostaa netistä, mutta sivut voivat tukkeutua aika nopeasti. Realin jäsenet ovat myös saaneet ostaa lippuja hieman edullisempaan hintaan paria päivää aikaisemmin, joten saa nähdä saammeko kohtuuhintaisia lippuja.

Ehdoton ensi viikon kohokohta on kuitenkin reissu Pariisiin :)! Ei olla nähty kaverin kanssa sitten viime kesän ja kaupungissa on myös muita opiskelukavereita vaihdossa ja aupairina, joten tiedossa on varmasti ihan huippu viikonloppu Pariisin keväässä :)!

Las Fallas

Las Fallas 2011

Viikkoon on mahtunut taas yhtä sun toista, joista ehdottomasti mieleenpainuvin oli reissu Valenciaan Las Fallaksille! Tässä postauksessa muu jää nyt taka-alalle ja Las Fallaksilla mässäillään muiden kuulumisten kustannuksella!

Bussien odottelua Plaza de Españalla

Matkaan lähdettiin lauantai aamuna. Innokkaimmat aamuvirkut olivat paikalla jo 07.20, kun lähtöajaksi oli sähköpostissa ilmoitettu 7.45. Kellon lähestyessä yhdeksää osa busseista ei ollut vielä edes saapunut paikalle, mutta lopulta kaikki 540 erasmusta saatiin sullottua busseihin ja matka saattoi alkaa. Taisimme päätyä pahimpaan biletysbussiin, sillä takapenkit oli vallannut italialaisporukka, joka oli juhlakunnosta päätellen aloittanut fiestat jo edellisenä yönä. Melutaso bussissa oli Pedagon vastaaviin reissuihin verrattuna moninkertainen italialaisten hoilatessa kyltymättöminä "yo no guiero agua, yo guiero bebida!" (vapaa suomennos: en halua vettä, haluan juoda) sekä "soy erasmus Mardid" (olen erasmus Madridista). Neljän tuntia ei varsinaisesti kulunut siivillä, mutta lopulta juhlatunnelma alkoi olla kaikilla kohdillaan ja Valenciaan saavuttaessa bussikuskikin käänsi volymit kaakkoon palmujen vilahdellessa ikkunoista.

Saavuimme Valenciaan noin kahden aikaan iltapäivällä, jolloin oli menossa päivittäinen ilotulitus. Olin etukäteen lukenut, etteivät espanjalaiset juurikaan arvosta ilotulitusten väriä, vaan kiksit saadaan kovasta äänestä ja savusta. Tämä piti todellakin paikkansa, sillä ruudin haju, savun määrä, ja meteli kaupungissa oli uskomaton! Ammattilaisten ampumien tulitteiden lisäksi jokaisella miespuolisella nassikalla tuntui olevan loppumaton varasto pommeja, joita räiskittiin pitkin katuja! Siinä missä Suomessa tulitteiden ostoikäraja on 18-vuotta, Valenciassa pienimmät heittelivät pommeja rattaista käsin isien hurratessa vieressä! Heikompaa (eli minua) hirvitti!

Saavuttuamme Valenciaan oli suunnitelmana vamos a la playa, eli mennään rannalle. Matkalla monella tuli kuitenkin pissihätä ja sitten nälkä ja sitten piti ottaa valokuvia ja sitten joku katosi ja.. Lopulta kuitenkin pääsimme rannalle, jonne oli bussilla yllättäen n. puolen tunnin matka. Matka oli kuitenkin sen arvoinen ja ranta miellytti ainakin allekirjoittaneen ihon lisäksi myös silmää ja sielua. Aikamme fiilisteltyämme ja palloiltuamme, kuvailtuamme ja muutaman jopa uitua suuntasimme bussilla takaisin keskustan humuun. Paikallisbussissa Jesus kaivoin jälleen kitaran esiin ja siinä sitten koko bussin voimalla laulettiin niin Lady Gagaa, Beatlesiä kuin espanjalaisia hittejäkin! Mieletön meininki, jollaiseen en ihan heti usko Kuopion paikallisliikenteen bussissa törmääväni.

Las Fallas, joiden vuoksi Valenciaan suuntasimme, on siis tulen juhla, johon eri fallat (yhteisöt) keräävät koko vuoden rahaa valmistakseen puusta ja paperimassasta patsaita. Patsaat asetellaan ympäri kaupunkia, ja juhlan viimeisenä yönä patsaat poltetaan komein menoin. Siinä missä pommien heittelyyn osallistuvat kaikki vauvasta vaariin, on sama idea myös patsaiden kanssa, jokaisen suuren patsaan vierellä oli pienempi lasten suunnittelema ja valmistama patsas. Kaikkien patsaiden aiheet vaihtelevat maan ja taivaan väliltä Disneyn elokuvista urheiluun ja politikkoihin. Monissa niissä on kantaaottavaa sanomaa ja huumoria mukana. Täytyy myöntää, että yli 10 metriä korkeat patsaat tekivät vaikutuksen, mutta idea juhlan takana vaikutti vielä enemmän. Hienoa että moinen yhteisöllisyys on yhä voimissaan jossakin päin maailmaa ja sama perinne toistuu vuodesta toiseen. Seuraavassa kokoelma muutamista patsaista. Suurinosa kuvista on otettu kaukaa, eivätkä runsaat yksityiskohdat siis todellakaan pääse oikeuksiinsa.

 

lasten patsas

Muutama huippu erasmus madrid

Patsaiden pällistelyn ja yleisen palloilun lisäksi ESN oli järjestänyt meille mm. omat botellonit, eli pussikaljat näin suomalaisittain. Meillä meni kuitenkin erinäiseen palloiluun niin paljon aikaa, että missasimme ensimmäiset ohjelmat. Seuraavaan tapaamispaikkaan kuitenkin ehdimme ja löysimme ajoissa. Yllätys oli melkoinen, sillä aivan ydinkeskustan laitamilla mitään sanomattomien katujen keskellä oli aukio, joka oli ylhäältä katettu kankain, reunustettu tuhansin kukin, ja keskelle aukiota oli pystytetty sadoista tuhansista kukista valmistettu Neitsyt Marian patsas! Tuoksu aukiolla oli uskomaton ja kontrasti kukkien tuoksun ja ruudinsavun välillä mielenkiintoinen.

Aukiolta jatkoimme johonkin diskoon, mistä säntäsimme innoissamme puolilta öin odottamaan erään suuren patsaan polttamista. Siinä sitten odoteltiin reilu tunti, sillä joko me olimme etuajassa tai patsas poltettiin myöhässä.. Lopulta odotus palkittiin ja hienon ilotulituksen päätteeksi patsas sytyttettiin palamaan. Emme olleet lähelläkään eturiviä, mutta liekkien kuumuuden ja kipinät tunsimme kyllä enemmän kuin tarpeeksi! Patsaan ympärillä oli runsaasti puita ja rakennuksia, joita palomiehet parhaansa mukaan yrittivät suojella liekeiltä. Siinä väentungoksessa seisoessa mielessä kyllä välillä kävi ikävä muisto eräästä ilotulituksesta Budapestissä, jolloin kaikki ei aivan mennyt järjestäjien suunnitelmien mukaan.. Onneksi nyt kuitenkin kaikki sujui kommelluksitta ja patsaan lisäksi vain lähirakennusten seinät tummuivat noesta.

Huippuja tyyppejä ja huippua meininkiä :)

Siellä se palaa

Ylläolevan videon pommeja eivät onneksi käsitelleet ihan nassikat, sillä pauke ja räiske oli livenä monin verroin videota pahempi. Jos olisin etukäteen tiennyt mistä rytinästä on kyse, olisin pysynyt kaukana!

Patsaiden polttamisen jälkeen jatkoimme iltaa vielä yökerhossa, jossa meininki oli sitä samaa espanjalaista laattua kuin Madridissakin. Bussit kohti Madridia lähtivät joskus viiden jälkeen aamulla ja meininki oli päinvastainen tulomatkaan verrattuna. Jopa minä, joka yleensä en busseissa saa nukuttua, nukuin koko matkan kotiin asti!

Nyt kun Las Fallaksista on toivuttu, voin pikkuhiljaa alkaa suunnitella Pariisin matkaa, jonne lennot on jo varattu kuun vaihteeseen! Tiedossa on varmasti jälleen hieno reissu enkä millään malttaisia odottaa, ostin jopa Eiffel-tornin muotoiset korvakorut!

Hasta luego amigos!

The Time of My Life

Kirsikkapuun kukkia yliopistolla

Ihan alkuun on pakko onnitella kaikkia opiskelukavereita, jotka ovat tässä viimepäivien aikana saaneet tiedon ensi kevään vaihtokohteistaan! Olette tehneet hienon päätöksen karistaa Suomen pölyt jaloistanne ja kokeilla jotakin uutta! Ihan jo eilen illalla kotona naamakirjan ääressä kateellisena pohdin, miten joku muu saa kokea elämänsä kevään Madridissa ja toiset tutustuvat Dubliniin samalla kun minä pakerran Jyväskylässä gradun parissa... Siinä vihreänä synkistellessäni tajusin onneksi missä olen ja mikä on homman nimi, nappasin korkokengät kaapista ja suuntasin kavereiden kanssa syömään. Ilta kääntyikin nopeasti yöksi ja pian  huomasin kellon olevan vaille neljä! Hengailimme jollakin Huertasin alueen kadulla, edessäni oli venezuelalainen kitaristi, käsivarressani pomppi hollantilainen ja ympärilläni sekalainen ja erittäin kansainvälinen kuoro lauloi "I´ve had the time of my life and I´ve never felt this way before"! Niinpä, tähän asti vietetty aika on ollut mieletöntä ja toivottavasti tulevat kuukaudet vielä kartuttavat kokemusvarastoa niin, että niiden muistojen varassa saan puserrettua opintonikin ensi vuonna loppuun muiden saadessa viettää time of their lifea!

UCM:n kasvatustieteiden laitos, eli facultad de education

Kulunut viikko on mennyt vastapainona edelliselle turistiviikonlopulle. On ollut opiskelua, toimistoissa jonottelua, verbiopin vääntämistä jne. Opiskelun lisäksi, on tullut käytyä lähes joka ilta tapaksilla, muutamilla jne. Eilen tuli lauleskeltua kaduilla siihen malliin, että tänään sitten hoidin kuukauden siivousvuoroni ääni poissa :)! Karnevaaliviikon loppuhuipentuma sardiinin hautaus jäi valitettavasti kokematta, sillä kerrankin espanjalaiset aloittivat homman ajoissa ja kun Sardiinia kuopattiin, olin minä tehnyt järkivalinnan ja pänttäsin muiden joukossa epäsäännöllisten verbien imperfektimuotoja. Tunnilta suuntasimme kyllä El Tigreen (aina kun olemme menossa sinne, päässäni alkaa soida eye of the tiger!), Chuecaan, El Tirgesta saa oluen (3,50) hinnalla ison annoksen tapaksia, joten iltaisin se on aina täyteen ammuttu opiskelijoita ja valkoisessa takissa ei ole sinne asiaa, ellei halua poistua kirjavassa takissa.

Tämä postaus jää nyt hieman lyhyeksi, sillä otan pian yhteyden Ranskaan ja alan suunnitella reissua Pariisiin! Loppuun vielä The Time-kappale siltä varalta että joku on onnistunut välttymään tältä renkutukselta. Ja vaikka kappale olisinkin tuttu, voi sen silti laittaa taustalle soimaan ja kuvitella minut pomppimassa Madridissa, sillä tämän kappaleen tahtiin on tullut pompittua jo aika monta kertaa ja koreografiat alkavat jo olla hallussa ;)!

Adios amigos ja vaikka minä hehkutan elämäni kevättä täällä Madridissa, toivon sen olevan myös teidän kaikkien elämänne kevät missä ikinä olettekin! Besos!

Madre mia y Segovia!

Lisää kuvateksti

En aio edes pahoitella tai pyydellä anteeksi etten ole ehtinyt kirjoitella, totean vain että äiti oli ystävineen viettämässä hiihtolomaa Madridissa. Äitini kehottaisikin lukijoita tässä vaiheessa käymään vessassa, sillä edessä taitaa olla ennätyspitkän tauon jälkeen ennätyspitkä posti.

Ennen hiihtolomalaisten saapumistakin ehdin touhuamaan yhtä sun toista ja nauttimaan Suomen mittapuussa jopa hellelukemista. Edellisenä sunnuntaina kävimme mm. köysirattaita pitkin Casa de Campossa, jonne tulee kyllä vielä varmasti palattua useamminkin grillailemaan, kokeilamaan huvipuistoa sekä katsomaan sukulaisia eläintarhassa. Lisää tietota Telefericosta ja Casa de Campostakin saa osoitteesta www.teleferico.com. Hinta oli alle neljä euroa nassukka ja lähin metroasema Arguelles. Yhtiömme suosittelee lämpimästi.

Pikkasen hirvitti pienessä kopissa alkumatkasta

Loppumatkasta keikuin jo ottamassa muista kuvia.

Vuoria, joista niin tykkään

Lapsi on terve kun se leikkii ja...

Kalliimpi vaihtoehto piknikille Casa de Campossa on grillata lihat itse ravintolassa. Hyvää kyllä oli näinkin nautittuna.

Pelkän erasmus-haahuilun ja häröilyn jälkeen arvon (itse annettu titteli) blokkarinne pääsi siis harjoittelemaan matkaoppaan taitoja. Torstaina kävin nopeasti vastaanottamassa vieraat ja johdattamassa nopeasti kaupungin tavoille, minkä jälkeen tein kohteliaan poistumisen bileisiin josta iltaa jatkettiin vielä Kapitaliin. Matkalla Kapitaliin näimme hurjan pitkän jonon kirkkoon (kyseessä oli siis torstaiaamuyö kello yhden ja kahden välillä). Notkeakielisimmät (jätin kunnian muille vaikka kieleni melkoisen notkea jo siinä vaiheessa iltaa olikin) kävivät tiedustelemassa poliisien ja melakka-aitojen väliin ahdetuilta ihmisiltä, mikä saa raajarikot mummot ja korkokengissä olevat teinit tärisemään tuntikausia ellei jopa vuorokausia päästäkseen aivan tavallisen näköiseen kirkkoon. Kyseessä oli kuulema maaliskuun ensimmäiseen viikonloppuun liittyvä pyhimys, joka suutelisi jokaisen jonottajan varpaita ja tämän jälkeen saisi esittää toivomuksen. Matkalla käytiin kyllä väittelyä, suostuisiko kukaan ihminen pussaamaan niin monen ihmisen jalkoja ja osa epäili että ihmiset kävisivät suutelemassa jonkun patsaan varvasta. Itse toivon kyseessä olevan jälkimmäisen vaihtoehdon, sillä jonon päätä emme koskaan nähneet (sen täytyi kuitenkin olla useamman kilometrin pituinen) ja ihmiset olivat tulleet paikalle vilttien, eväiden, pelikorttien ja musiikin kanssa. Paikalla oli myös kunnon festarimeininkiin sopivasti krääsämyyjiä, jolta sai ostaa tapahtumaan liittyviä muistoesineitä jne. Jono oli paikallaan liikahtamattoman näköisenä vielä aamu kuuden jälkeen kun poistuimme Kapitalista! Onneksi, kun sunnuntaina kävelimme alueen ohi, oli jokainen halukas ilmeisesti saanut viimein esittää toiveensa tai vaihtoehtoisesti joutunut poistumaan pettyneenä paikalta, mikäli pyhän herran huulet olivat rohtuneet liiasta kuhertelusta hikisten varpaiden kanssa. Kunnon matkaopashan ja bloggarihan olisi tietysti tässä vaiheessa käynyt selvittämässä internetistä tai muista lähteistä, mistä todellisuudessa oli kyse, mutta koska en ole kunnon matkaopas enkä kunnon bloggari vaan tuleva luokanopettaja, heitän haasteen teille!

"Wanna kiss our toes?" Jonon alkupää on lähellä mutta itse jono kiemurteli silmin kantamattomiin korttelien väleissä.

Teatro Kapital, 7 kerrosta, joista ylimmässä avattava katto. Ehkä parasta katosta tuleva jäätävä savusuihku! Me encanta!

Perjantai aamuna virkistävien kahden tunnin yöunien ja puolen tunnin vessajonon (kimppa-asumisen iloja) jälkeen kävin yhdessä espanjalaisten kollegoiden kanssa opiskelemassa päivämäärään kysymistä englanniksi. Samalla kerrattiin numerot ja muutama muukin uusi sana. Kyseessä on siis englannin didaktiikan kurssi ja ennen yliopistoon astumista tulevat luokan (ja englannin) opettajat ovat opiskelleet lontoota kahdeksan vuotta. Muutamia aukkoja opetuksessa lienee kuitenkin jäänyt, kun kerrattavien sanojen listalta löytyy mm. young. Tahmaisille aivoilleni tämä tunnin mittainen perjantai oli kuitenkin ihan tarpeeksi.

Yliopistolta suuntasin viimeinkin naapurin luokse kylään, nyt kun äitikin oli kerran paikalla. Palacio Realiin sisäänpääsy maksaa 10 euroa, opiskelijalta 5 ja opettajille ilmainen (wink, myös soolin kortissa lukee teacher). Palacio Real oli juuri sellainen kuin kuvittelinkin. Skandinaavinen sisustustyyli ei ole ollut antamassa vaikutteita eikä muille espanjalaisille kodeille tyypillisiä Ikean huonekaluja näkynyt (Ikean huonekaluja on täällä varmaan enemmän kuin ruotsalaisissa kodeissa). Kultaa, hopeaa, samettia ja silkkiä oli käytetty kaikkialle minne on vain mahtunut ja krumeluurimäärän edessä on helppo ymmärtää, miksi tavallista köyhää on saattanut joskus vähän kyrsiä moisen turhuuden ylläpito. Itse palatsin lisäksi vierailemaan pääsee myös kuninkaallisessa apteekissa ja asevarastossa. Palatsiin on tarjolla myös opastettuja kierroksia, mutta koska meidän lomalaisillamme oli mukana (ammattitaitoinen)opas omasta takaa, saivat he kuulla tylsien vuosilukujen ja nimien sijaan mm. linnan siivouspäivistä ja kotibileistä.

Vieraat meinasivatkin päästä nauttimaan varsinaisesta hiihtolomasta, sillä ensimmäisenä päivänä satoi lunta, räntää ja rakeita. Vieraat toivat siis mukanaan perinteisten suklaiden ja hapankorppujen lisäksi oikein kunnolla Suomi-tunnelmaa! Onneksi kylmimmät tuliaiset nautittiin jo perjantaina ja loppu loman sää oli aurinkoinen, vaikkei edellisten viikkojen lukemiin aivan päästykään.

Lauantaina ja vierailimme Reina Sofiassa, joka on myös opiskelija- ja opettajaystävällinen kohde. Reina Sofia on siis Madridin kolmesta suuresta taidemuseosta se moderniin taiteeseen keskittyvä. Esillä on paljon Picassoa ja mm. Espanjan sisällissodan kauheuksista kertova kuuluisa Guernica luonnoksineen löytyy täältä. Picasso oli töiden määrästä päätelleen melkoisen tuottelias kaveri, mutta häntäkin enemmän pidän Dalin tuotannosta. Yksi päivä ei museon kiertämiseen riitä ja tänne tulee vielä varmasti palattua uudelleen useamman kerran. Reina Sofian jälkeen hämmästelimme auringonlaskun ihailun ohessa kaduilla olevaa ihmisten määrää. Karnevaalit olivat alkamassa, mutta huonosti valmistautunut opas oli missannut kulkueen tarkan alkamisajan ja reitin. Onneksi humusta ja naamiaisasuista pääsi nauttimaan ilmaan kadun reunaan linnoittutumistakin.

Atcoha Renfen rautatieasemalla on puliukkojen sijaan sademetsä ja kilpikonnia!

Sunnuntai vietettiin madridilaisittain ensin El Rastrossa ja sen jälkeen Retiron puistossa. Retirossa oli myös erittäin hauska esiintyjä joka osasi kyllä ottaa yleisönsä vauvasta vaariin.

Ei lunta vaan kirsikkapuita Retirossa

Yleisän joukosta poimittu pikkuavustaja osasi ottaa yleisön yhtä hyvin kuin itse esiintyjä

Maanantaina hyppäsimme bussiin, jonka päätepysäkkinä oli Segovia Madridin pohjoispuolella. Matka kesti noin tunnin ja matkalla ohitimme upeita vuoria, oliivilehtoja ja LUNTA! Ymmärrän että siellä Suomessa ei nyt ole kauhean coolia hehkuttaa kun näkee sentin paksuudelta valkoista ainetta, mutta täällä se oli oikein kaunista katseltavaa. Myös Segovia oli agvedukteineen ja linnoineen käymisen arvoinen paikka. Paikallinen Alcazar on toiminut innoittajana myös Disneylle ja se on kyllä helppo uskoa. Linnasta löytyi krumeluurin lisäksi mm. pikkuinen huone, jossa oppaan mukaan (jälleen sama rautainen ammattilainen) säilöttiin huoneessa olleella giljotiinilla katkotut päät arkkuihin. (myöhempi pohjapiirrokseen tutustuminen kertoi kyseessä olleen aarrekammion, mutta mitäs vievät kullan pois ja tuovat tilalle giljotiinin..)

Muutenkin koko kaupunki oli kuin sadusta ja ympärillä olivat lumihuippuiset vuoret. oppaan kamerasta loppui akku ensimmäisten lumikuvien jälkeen, joten loput kuvat ovat äidin kamerassa (sulassa sovussa mm. yli vuoden takaisten Prahan kuvien kanssa, eihän sitä muistikorttia nyt joka vuosi passaa tyhjentää ;) ). Segoviaa voi kuitenkin suositella vaihteluksi Madridin vilinälle. Principe Pion metroaseman yhteydessä on bussiasema, josta menee suoria busseja Segoviaan arkisin puolen tunnin välein (tasalta ja puolelta). Hintaa menopaluulle kertyi alle 13 euroa.

Blogihiljaisuudelle löytyi siis sittenkin monia selityksiä ja vieraat on tänään hyvästelty, joten ehkä tässä ehtii taas päivittelemään blogia hieman tiuhemmin. Huomenna on vuorossa karnevaaliviikon huipennus, joka on kuulema avauskulkuettakin näyttävämpi sardiinin piilotus! (Ei, opas ei päätellyt tätä mainoskuvasta, vaan kyseessä on oikeasti sardiinin hautaaminen/pillottaminen ja siihen liittyvä kulkue yms.). Kerron myöhemmin mitä tuleman pitää, mutta kuulostaa ainakin mielenkiintoiselta.

Aurinkoisen hellehehkutuksen sijaan päätän tämän postauksen lumiseen kuvaan, koska kyseessä on kuitenkin hiihtolomaviikko ja kaikki jaksavat mainita viesteissään ja puheluissaan minulle miten Suomessa riittää lunta, no on sitä meilläkin! Madrid kiittää ja kuittaa!