Otsikko selitelkööt puolestani taas pitkähköksi venähtänyttä blogihiljaisuutta. Semana Santan kunniaksi saimme reilu kuukausi sitten loistoajatuksen, lähdetään rod tripille Etelä-Espanjaan! Kaverinikin oli sopivasti saapumassa nurkille oman pääsiäslomansa viettoon Pariisista, joten ajatus ja ajoitus olivat mitä mainioimmat. Porukka hieman kasvoi alkuperäisestä suunnitelmien edetessä, mutta lopulta koossa oli 11 henkeä, 3 autoa ja reilu viikko vapaata!
Kuten jo aikaisemmin mainitsin, opiskelukaverini saapui Madridiin jo reissua edeltävällä viikolla nauttimaan auringosta, shoppailusta ja Madridin tunnelmasta. Lämpöä ja shoppailtavaa kyllä riitti ja Madridkin näytti tunnelmiaan mm. erään erittäin tuottoisan shoppilureissun päätteksi. Vorojen mukaan lähti jälleen blondin lompakko! Uskomattoman taitavia pitkäkyntisiä, ei voi muuta sanoa. Lompakko lähti etupuolella kannetun, kiinni olleen laukun sisällä olevasta vetoketjutaskusta meidän kummankaan huomaamatta! Jälleen siis naapurin poliisiasemalle, onneksi proseduurit olivat jo allekirjoittaneelle tutut ja maalliset menetykset jäivät ajokorttia lukuunottamatta pieniksi.
Muuten meininki oli erittäin leppoisa, kävimme suurilla botelloneilla (lue pussikaljat), isossa yökerhossa, otimme aurinkoa puistoissa, katselimme hieman nähtävyyksiä ja nautimme hyvästä ruoasta ja seurasta. Itse jouduin tosin vielä tekemään hieman kouluhommia ja yhden tentinkin (ekat opintopisteet taskussa Espanjasta!!). Samalla suunnittelimme kaveriporukkani kanssa road tripin reittejä, hotelleja, autoja ynnä muita käytännön järjestelyitä. Olimme hieman myöhään liikkeellä, mutta saimme kuitenkin lopulta hotellit ja autot varattua etukäteen (kaksi vw golfia ja yksi seat leon).
Jokainen voi nyt ottaa mukavan asennon, varmista virvokkeiden välittömän läheisyyden, laittaa alta rod trip musiikkia taustalle, kääntää volymit kaakkoon ja liittyä mukaan yhdelle elämäni ikimuistoisimmista matkoista! (allaolevaa kappaletta voi käyttää kätevästi myös tienpäällä raivoamisen sijaan, toimii myös ruuhkassa repeatilla soitettuna ikkunat auki.)
Huippuja Gibralttarilla
Matkaseurue koostui kolmesta suomalaisesta tytöstä, kahdesta saksalaisesta pojasta ja yhdestä saksalaisesta tytöstä, kahdesta ranskalaisesta tytöstä, hollantilaisista tytöstä ja pojasta sekä yhdestä yhdysvaltalaisesta pojasta.
Lennot oli varattu jo etukäteen Alicanteen (7-45 euroa naama, hieman varauspäivästä riippuen ryan airilla). Siellä olimme päättäneet viipyä pari yötä, osa hotellissa, osa kaverin kaverin luona lattiamajoituksessa. Meininki Alicantessa oli oikein leppoisa, tosin navakka tuuli sai rantapäivän muuttumaan mikrokuorinnaksi pöllyävän hiekan ansiosta. Yöelämääkin kaupungista löytyi, osallistuimme mm. bier pong-kisaan (en ota mitään vastuuta oikeinkirjoituksesta). Pelin ideana on saada pingispallo oluttuoppiin. Aina kun saa pallon vastustajan tuoppiin, vastustajan on juotava (vajaa) tuoppi. Nyt sitten kaikki lapset ja lapsen mieliset kokeilemaan kotona! (Peliä pelataan virallisesti pareittan, mutta onnistuu minkä tahansa kokoisessa seurueessa). Suomalaisiakin Alicanteen oli osunut seurueemme lisäksi useampi kappale.
Alicanten rantabulevardi
Satama
Ranta (eikö ole valaisevia kuvatekstejä!)
Semana Santan kulkue Alicantessa. Tötteröiden värit, musiikki ja koristelut vaihtelivat pääsiäisviikon tapahtumien mukaan.
Kukkula(!)
Ensimmäinen pit stop
Alicantesta vuokrasimme kolmantena päivänä kolme autoa, joilla suunta otettiin suurinpiirtein kohti Almeriaa. Tähän vaiheeseen VINKKI: Espanjassa tieopasteet eivät ole mitenkään verrannollisia Suomeen. Yhtiömme suosittelee GPS:ää tai karttaa! Mikäli karttaan päädytään, kannattaa sitä myös etukäteen vähän vilkaista, mielummin ennen kuin ollaan moottoritiellä. No soitellen lähdettiin sotaan ja niin löysimme toisemmekin taas jossain vaiheessa. Autoissa popit täysillä, aurinko kirkkaana taivaalla, maisemat sanoinkuvaamattomat ja seurana hyvä porukka, ei liene enempää tarvitse kertoa.
No ei se kyllä ihan näin idyllistä aina ollut, joku ei osannut ajaa, joku osasi ajaa muita paremmin takapenkiltäkin, joku olisi halunnut pysähdellä ottamaan kuvia joka väliin jne. Kansainvälisellä porukalla reissaamisessa on omat kommervenkkinsä ja jokaiselta kaivattiin reissun erivaiheissa pitkää pinnaa. Fiilis pysyi kuitenkin korkealla ja Almeriaankin lopulta löydettiin.
Almeriassa nähtiin vastaavia Semana Santan (pyhän viikon) kulkueita kuin Alicantessakin. Lisäksi kaupungista löytyi useampi ranta ja kukkula, jolla oli linna, samaa rataa kuin muuallakin Andaluciassa. Almeria valikoitui reitille vähän randomisti: "Siellä on kuulema joku luontopuisto missä on kuivaa ja lintuja!" "Joo, se on Granadan matkan varrella, mennään sinne!". Almeriassa on myös poliiseja, joista ei sitten saa ottaa kuvia! Tuli muutamalle valokuvausta harrastavalle harvinaisen selväksi tämä seikka. Lähellä oleva luontopuisto Capo de Gata oli ihan jees. Ei mitenkään erityisen huikea, toi hieman mieleen villin lännen. Ehdottomasti upein oli vuorella oleva serpentiinitie ja sieltä avautuvat maisemat välimerelle (akku loppui omasta kamerasta, joten ei kuvia, kuvitelkaa itse). Sillä tiellä kyllä kiitin onneani, että se ajokortti meni lompakon mukana ja ainoastaan yksi autoista maksettiin minun luottokortillani, joten en joutunut rattiin (kytö olisi kyllä ollu välillä aika kova).
Cato de Gamposta juuri ennen akkuparan loppumista
Capo de Gatosta suunta otettiin suurinpiirtein kohti Granadaa. Reittivalinnoistahan ei olisi kannattanut taas keskustella etukäteen, paljon jännempää ajella edellä ajavan auton perässä ja sitten soitella että minne te ajette! Minustakin on selvästi tulossa liian espanjalainen kun tämä ei edes nyppinyt :D! Tällä etapilla tulivat tutuksi myös espanjanlaiset mansikkaviljelmät. Äkkinäinen olisi voinut luulla joulun tulleen valkoisen muovin jatkuessa silmin kantamattomiin. Granadasta voisin sanoa yhden sanan; tietyömaita. Paljon. Tässävaiheessa on hyvää antaa lisää VINKKEJÄ road tripeille aikoville; hotellien osoitteiden lisäksi on positiivista olla kaupunkien kartat ja paikat missä hotellit kartalla sijaitsevat. Hotellien etsimiseen kului melkoinen tovi, mutta tulipahan jälleen otettua kontaktia alkuasukkaisiin. Granadassa oli myös reissun ehdottomasti hienoin hotelli, ilmaisia tapaksia ja pitkän perjantain mustansävyinen kulkue, johon sattumalta osuimme paikalle. Alhambra jäi suurista odotuksista huolimatta näkemättä pääsiäisviikon turistipaljoudesta johtuen (liput olisi pitänyt varata viikkoja aikaisemmin).
Granada
Jokaiselle road tripille kuuluu läjä sisäpiirin vitsejä, joista yksi legendaarisimmista syntyi kulkuetta seuratessa. Kulkue oli siis pitkän perjantain kulkue, eli ristisaatto. Kulkueen kunniaksi kaupungista sammutettiin valot ja vain kulkueen mustaksi huputetuilla jäsenillä oli mustat kynttilät valoinaan. Epäonneksemme olimme seikkailemassa jollakin vanhankaupungin pikkukujalla kehittelemässä runoa (Kun kunnollinen Koen (lausutaan kun) kunnosti kunnollisesti...) valojen sammuessa. Melkoinen kiljuntahan siitä niillä pimeillä kujilla pääsi, ja kun lopulta näimme valoa tunnelin päässä sieltä kuului myös kovaääninen SSHHH! Tätä espanjalaiset viljelevät niin oppintunneilla kuin muuallakin hiljentääkseen toisensa, joskus toimii joskus ei, mutta pääasia on suhista se mahdollisimman kovaa ja ilmeellä. Suhista voi mitä pienimmästä äänestä (esim. yskäisystä) ja sitten kaikki liittyvät suhinaan niin, että sihinä on lopulta alkuperäistä ääntä kovempi.
(Arvioni mukaan tässä vaiheessa tarvitaan seuraavaa kappaletta. Kertosäe kuuluu laulaa mukana ja lopussa taputtaa, kiitos Christian tästä!)
Jos ei muuta keksi niin Motrilin kautta on aina hyvä koukata (tai sitten ei)
Ikkunan läpi liikkuvasta autosta napsitut maisemakuvat eivät tee oikeutta näille kukkuloille
Granadasta suuntasimme reippaina ja toiveikkaina Torremolinokseen. Yksi autoista palautettiin matkan varrella Malagaan. Torremolinoksessa tarkoitus oli nauttia hotellin uima-altaasta ja rannoista, mutta paikallinen Juha Föhr oli päättänyt toisin. Paikallisessa yöelämässäkään ei ollu kehuttavaa, joten istuskelimme iltaisin hotellin terassilla pelaamassa biljardia ja nauttien paikallisen supermarketin tarjonnasta. Hyvinhän se niinkin meni. Yhtenä päivänä vierailimme Malagassa (ei mitään erityismainintoja) ja seuraavana ajelimme Gibraltarille.
Löydettiin tyttöjen kanssa viidakko Torremolinoksesta (pikkasen eksyttiin, tällä kertaa jalan)
Kirkko Malagassa (mitä tekisittekään ilman näitä kuvailevia tekstejä?)
Englannissa
Kerrankin Englannissa sää oli parempi kuin Espanjassa (Gibraltar on siis Englannille kuuluvaa niemi ja kylä aivan Espanjan eteläkärjessä). Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Gibraltarilla voi tehdä edullisia ostoksia (jos kaupat ovat auki), ihastella ulkomaan tunnelmaa, nauttia englannin kielestä, sekä tietenkin vierailla the Rockilla. Rock on noin 400m korkea kallio, jolta aukeavat huikeat maisemat selkeällä säällä aina Afrikkaan saakka. Kalliolla elää myös vapaana useita apinoita. Apinat ovat villejä, mutta tottuneet turisteihin. Kaverini sai tästä muistutuksen heti gondolista poistuessamme, kun apina tarttui hänen muovipussiinsa aikomuksenaan viedä se. Kaverini ei pussinsa sisällöstä ollut noin vain valmis luopumaan ja muiden ritarillisesti nauraessa taustalla apina joutu luovuttamaan tämän taistelun. Vaikka syvää sukulaisuutta apinoihin tunnenkin, henkilökohtaisesti pidän näistä serkuista enemmän häkin takana, sen verran arvaamattomia vekkuleita olivat.
Matkalla Kivelle
Ei niin pelottava apina
Välillä taivas oli aivan kirkas, vällä pilvet peittivät alleen kaike. Aika jänskää olla hattarassa :)!
Näyttää suloiselle, on peto
Varokaa
Apinan kosto
Auringonlasku
Gibralttar
Viimeisenä päivänä aurinko suostui viimein paistamaan myös Torremolinoksessa, joten kauan kaivattu rantapäivä saatiin jälleen loman loppuun. Päivä sujui lokoisasti auringosta nauttien, meressä uiden ja rusketusta syventäen. Ja jälleen seuraa VINKKI: Vaikka miten kuvittelisit että olet mies, etkä pala auringossa, sinä tarvitset aurinkorasvaa ja kun 7 naista sanoo sinun olevan punainen, rannalla nukkumisen sijaan laita paita päälle! No okei, tämä koskee kyllä naisiakin. Muutama otti siis oikein kunnon värin nahkaansa ja läpi yön kestänyt ajomatka Madridiin oli osalle hieman tuskallinen. Jos joku tässä vaiheessa ihmettelee, kuinka mahduimme 11 ihmistä kahteen autoon, niin tiedoksenne saatettakoon, että tuutorinanikin tunnettu herrashenkilö jatkoi vielä omin päin jatkamaan lomaansa Murciaan muiden suunnatessa kotikonnuille.
Aarteita rannalta
Käristyy käristyy
Minnit merihädässä
Paluumatka oli aika väsynyttä, kun ajoimme läpi yön kohti Madridia. Ja sitten taas VINKKI: suunnitellessa autojen vuokrauksia kannattaa huomioda mihin aikaan auto olisi mukava ja järkevä palauttaa. Väsyneiden juttujen saattelemana kaikki kulkuneuvot saatiin vihdoin ja viimein (avaimet unohtuivat väärään taskuun jne. pientä) palautettua ehjinä ja ja koko kööri nukkumaan kuka minnekin. Reissu oli kerrassaan bueno ja ehdottomasti niitä juttuja jotka tältä keväältä muistan lopun elämäni.
Vastaavia reissuja tulevaisuudessa suunnitteleville hieman osviittaa hinnoista: hotellit (hostellit olivat jo täynnä) liian myöhään varattuina noinkin isolle porukalle olivat n. 20-35 euroa yö. Auto 6 vuorokaudeksi maksoi n.300 euroa kappale (ylimääräisillä vakuutuksilla, rajoittamattomilla kilometreillä ja palautus eri paikkaan). Dieseliin ynnä muihin koko porukalta kului henkeä kohti alle 30 euroa, eli hinnat eivät päätä huimanneet. Autoja vuokratessa Espanjassa kannattaa kiinnittää erityistä humiota kolhuihin. Ajotavat ovat mitä sattuu (eivät kuitenkaan hengenvaaralliset, lähinnä parkkipaikoilla kolhitaan huoletta) joten jokainen naarmu kannattaa jo auton lunastus vaiheessa merkata ylös vuokraamon henkilökunnan kanssa. Aikaa vie hetken, mutta voi säästää pitkän pennin
Ja loppuun jokaisen pit stopin biisi, jonka tahdissa on hyvä alkaa suunnitella reilun viikon päässä siintävää Ibizan reissua. Reissuun lähtee 2500 vaihtaria ympäri Espanjaa. Jokaiselle illalle on luvassa bileet eri yökerhoissa (mm. maailman isoimmassa) ja muutenkin meiningin pitäisi hyvitellä väliin jääneitä SOOLIN talvipäiviä. Ibizaa ennen kuitenkin vielä vappu Madridissa!
Nauttikaa Suome keväästä, siellä olivat säät kuulema välillä jopa paremmat kuin Andaluciassa! Täällä alkaa jo hieman koti-ikävä hiipiä mieleen, vaikka samalla näkee painajaisia siitä ettei täälä voi olla loputtomiin, ristiriitaista.
Toissa viikonloppu meni siis Pariisissa ja tälle viikolle on äksöniä riittänyt, siinä siis heti alkuun hieman selitystä venähtäneeseen päivitykseen.. Aiemmasta viikosta ennen Pariisia ainoastaan sen verran, että emme saaneet lippuja jalkapallo-otteluun, sillä halvimmat jäljellä olevat liput olisivat kustantaneet 120 euroa kipale, mikä ylitti kipurajan. Seuraavaksi olisi kuitenkin Mestareiden Liigassa tarjolla näillä näkymin El Classicoa korkein panoksin, jospa tällä kertaa kävisi parempi tuuri... Mutta lähdetään nopeasti liikkeelle Pariisista (eikun siis Madridista, eikun..).
Madridista on todella näppärää matkustella ympäri Eurooppaa, sillä lentokenttä on n. 12 km keskustasta ja sinne pääsee helposti metrolla. Bajarasin lentokenttää käyttävät niin tavalliset kuin halpalentoyhtiökin, joten yhteydet ovat kaikin puolin buenot. Itse varasin lennot Ryanairilta pari viikkoa aikaisemmin, viikolla hinnat olisivat olleet halvimmillaan n. 7 euroa suunta, mutta koska tarkoituksena oli suunnata pitkäksi viikonlopuksi (to-ma) hintaa kertyi veroineen hieman yli 80 euroa, ei paha sekään.
Madridissa mittari näytti lähtiessäni 26 astetta, mutta Pariisin päässä vastaan otti vesisade. Ryanin käyttämä kenttä sijaitsee reilun tunnin bussimatkan päässä Pariisista, mutta köröttelyn jälkeen oli sitäkin hienompaa nähdä kaukana siintävä Hornantuutti, eli Eiffel-torni (vai onko se Eiffelin torni?) ja rakas ystävä, jota en ollut nähnyt yli kahdeksaan kuukauteen!
Nimitys Hornantuutti juontaa juurensa valoisalle 80-luvulle, kun Pikku-Kaisa kuului vielä Kultapossukerhoon (tässä vaiheessa nuoremmille lukijoille tiedoksi, että kyseessä on silloisen Posti Pankin lastenkerho). Tapana oli tuolloin päiväkodissa ja hiekkalaatikolla ystävällisesti toivottaa kaveri hornantuuttiin. Kukaan ei kuitenkaan osannut selittää Pikku-Kaisalle 4-vee, missä tuo kyseinen hornantuutti sijaitsi, tai mitä siellä oli. Valaistus tapahtui Kultapossukerhon lehden kautta, kun kanteen oli painettu Eiffel-tornin kuva! Tuutin muotoinen rakennus, joka isin ja äidin mukaan sijaitsi hyvin kaukana! Ilmiselvä Hornantuutti! Mysteeri oli siis ratkennut, kesti kuitenkin vielä yli 20 vuotta päästä itse näkemään Hornantuutin omin silmin.
Pariisissa tuli kierrettyä ja kaarrettua kuuluisia nähtävyyksiä, huviteltua Disneylandissa sekä tietysti viettyä aikaa ystävien kanssa. Kuvat kertokoon taas sanoja enemmän:
Kukkula, kirkko (älkää pakottako kirjoittamaan nimeä, kuuluisa se kuitenkin on), karuselli ja paljon rihkamakauppiaita!
Hautausmaa ja hautoja (ai minkä niminen? mun nimuistilla? No lähellä Moulan Rougea se ainakin oli)
Todella tyylikäs hauta! Sopis mulle :D!
Tää oli jo vähän turhan dramaattiinen..
..ja sitten kaikkea niiden väliltä
Tämä ja Hornantuutti oli ainoina henkilökohtaisella Pariisin pakollisten nähtävyyksien listalla
Leivoksia
Hornis (näin kavereiden kesken)
Piknikin lomassa oli hyvä napsia kuvia: Turisti ja Hornis eestä...
...ja Hornis takaa
DISNEYLAND
Hollywood Tower, eli hirmuisen hauska laite! Tämän lisäksi kävimme mm. aivan ihanssa Aerosmith-vuoristoradassa, joka meni kolme kertaa ympäri! Siis MINÄKIN kävin ja olin menossa uudestaankin!
TURISTI (huomaa myös Eiffel-tornit kovissa)
Näin myös MIKIN ja kumppanit :)!
Ja Maija Poppasen!
Lisää kuvateksti
Liisa Ihmemaassa
Ai että oli hattaraista ja nättiä!
Ensin Louvren alta...
.. Ja sitten Louvren pihalta. Mona Lisa jäi näkemättä päättömän näköisen jonon vuoksi.
Millastahan makaroonilaatikkoa näistä makarooneista tulisi?!
Concorden aukio. Pariisissa oli ilmiesesti sen verran ilmansaasteita ja liikennettä (huomattavasti enemmän kuin Madridissa) että sain tuliaisiksi kammottavan yskän ja kuumeen.
Champs Elysee. Tähän väliin mainittakoon, että ainoat shoppailuni reissusta olivat avaimenperä ja muki Disneylandista sekä kaksi magneettia! Varmasti jonkinlainen ennätys! Samalla on pakko mainita kuvan metrosisäänkäyntiin viitaten, että Madridin metro pesee pariisilainen serkkunsa mennen tullen niin opasteissa, linjoissa kuin siisteydessäkin!
Notre Dame hieman eri suunnasta kuvattuna kuin tavallisesti
Tämä työ olisi kuulema aika arvokas jos saisi omalle seinälle roikkumaan.
Että semmoinen reissu oli se. Muutama kommentti vielä kuvien ulkopuolelta: Iso kiitos kaikille oppaille, sekä majatalolle! Majatalolle voisin antaa muuten täydet viisi tähteä, mutta Madridista saapuvan vieraan sijoittaminen nukkumaan Barcelonan jalkapallojoukkueen lipun alle aiheuttaa pienen vähennyksen. Vaikka Madridin metro ja ilmanlaantu voittavat pariisilaiset kilpailijat mennen tullen, on ruuan puolesta piste annettava Pariisille! Aijai mitä juustoja ja patonkeja ja viinejä ja... Nams! Yöelämän puolesta pisteet korjaa kuitenkin kiistatta jälleen Madrid! Istuimme iltaa majatalossamme (kaverini ja hänen pariisilainen poikakaverinsa ihanan tunnelmallisessa ullakkohuoneistossa) kun kolmen aikaan päätimme vielä kuitenkin käydä juomassa yhdet lasilliset jossakin läheisessä kuppilassa. Kiersimme käytännössä autioilla kaduilla lähes tunnin etsien avointa paikkaa, kunnes totesimme ettei sellaista yksinkertaisesti ole, paikallisten mukaan ainoastaan Champs Elyseen lähistön yökerhot palvelijat juhlijoita kolmen aikaan. No säästyipähän rahat ja seuraavana aamuna oltiin taas virkeinä menossa. Viimeisenä yönä minulle nousi tosiaan kuume ja viimeinen päivä ja lennon odottelu sujuivat aika tuskaisissa tunnelmissa. Lopulta Madridiin päästyä oli kuitenkin ihana todeta olevansa kotona, sillä siltä tämä kaupunki alkaa vihdoin jollakin tavalla tuntua.
Auvoisasta tunnelmasta ei tarvinnut kuitenkaan kauaa nauttia, sillä kuumeesta toivuttuani suuntasin ystävieni kanssa tapasten kautta Madridin yöhön. Ilta oli todella mukava ja leppoisa, kunnes minulta baarin jälkeen ryöstettiin hävyttömästi KOIRANPENTUA apuna käyttäen lompakko. Tilanne kävi todella nopeasti ja yllättäen, kun olimme lähdössä kotiin Huertasin kadulla sijaitsevasta Vassanasta. Porukkaa baarin edessä oli paljon, ja erkaannuin hieman (n.10 metriä) porukasta. Nurkan takaa tuli samaan aikaan poikaporukka, jolla oli sylissään jo isohko koiranpentu. Porukka pysähtyi luokseni (odottelin perästä tulevia kavereita) ja alkoi jutella. Totesin vain että onpa suloinen koiranpentu (haloo Kaisa, kenellä on koiranpentu mukana neljän aikaa aamuyöstä?!). Ennen kuin ehdin reagoida, pentu olikin tuikattu syliini, yritin vastustella ja ojentaa pentua pois ja lopulta laskea sitä maahan, jolloin se lopulta otettiin sylistäni. Saman tien poistuin porukasta ja tajusin laukkuni olevan auki ja lompakon tiessään! Eniten olin vihainen siitä, että apuna käytettiin koiranpentua! Onneksi olin henkisesti varautunut siihen, että lompakko jossain vaiheessa voi lähteä omille teilleen, joten rahallinen menetys jäi pieneksi, ainoastaan ajokortti ja nettipankkitunnukset (jotka olivat unohtuneen lompakkoon Pariisin reissulta) aiheuttavat pientä päänvaivaa.
Poliisiasemalla vierailu oli aivan oma lukunsa (lähinnä vakuutusyhtiötä varten). Koska Madridissa tehdään maailman neljänneksi eniten (tripadvisorin listauksen mukaan) taskuvarkauksia, on moisia pieniä rikoksia varten aivan oma poliisiasemansa todella lähellä meidän asuntoamme. Aseman ovella selitetään ensin poliisille millä asialla liikkuu (fiksu olisi tarkastanut sanakirjasta sanat lompakko ja varkaus ettei olisi joutunut vetämään pantomiinia kadulla!) ja sen jälkeen asiakas ohjataan sisälle, annetaan vuoronumero ja laitetaan jonoon odottamaan vuoroa puhelimeen. Puhelimesta voi valita kielen englanniksi, espanjaksi, saksaksi tai ranskaksi. Sitten vastaillaan kysymyksiin passin numerosta vanhempien etunimiin ja kerrotaan mitä on tapahtunut. Tämän jälkeen siirrytään sekalaisen seurakunnan kanssa odottamaan omaa vuoroa odotushuoneeseen. Välillä tulee poliisi kysymään mikä numero on seuraavana. Aina espanjalaiset eivät osaa laskea esim. seitsemään, sillä vaikka mm. minun numeroni oli B01, muutama numerolla B05 ja B07 varustettu henkillö jaksoi joka kerta olla pyrkimässä edelleni. Sitten kun oma vuoro lopulta koittaa, mennään poliisin mukaan käymään läpi (tällä kertaa espanjaksi) tehty rikosilmoitus, katsellaan konnakansiota jos halutaan, ja isketään nimi n. 10 paperiin. Minulla oli yllättävän hauskaa asemalla asian luonteesta huolimatta, en tiedä kertooko se sitten enemmän minun vai aseman luonteesta...
Sää Madridissa on alkanut hipoa täydellisyyttä lämpötilan kutitellessa 30 rajapyykkiä ja auringon möllöttäessä siniseltä taivaalta. Viimeisetkin puut alkavat olla vihreinä ja vaaleanpunaisina ja onneksi puistoissa istuskeleminen on täysin ilmaista :)! Madrid päättää kesäisiin tunnelmiin!
Mun mielestä Matkuksen Itellan suunnittelussa ois voitu ottaa mallia Madridin vanhasta pääpostista
Naapuripuistosta minipalmujen alta (on siellä kyllä muunkin kokoisia palmuja)
Keväinen päivä Retiron puistossa
Sama aika ja paikka kuin yllä
Ps. Eilen illalla meillä oli kylässä kämppikseni kaksi perulaista kaveria. Törmäsin ainakin kolmatta kertaa täällä Etelä-Amerikasta tulevien suusta urbaanilegendaan komeat suomalaiset miehet! Joka kerta varmistan etteivät nyt vain sotkisi ruotsalaisiin, mutta nimen omaan suomalaisista miehistä on kuulema kyse. Voisiko joku nyt hieman valaista, mistä moinen urbaanilegenda on saanut alkunsa?! Tästä aiheesta lisää pohdintaa seuraavassa numerossa!
