Olen siis löytänyt asunnon! Sijainti on ihan ässä, mutta hintalappukin on aika kova. Maksan isosta huoneesta Operan, metroaseman lähellä 480 euroa. Vuokran lisäksi tulee vesi, sähkö, kaasu ja netti. Halvemmallakin olisi varmasti päässyt, mutta myös kalliimpia asuntoja olisi ollut tarjolla. Naapurissa olisi myös kuninkaanlinna Palacio Real, paljonkohan kunkku mahtaa maksaa vuokraa, sillä sen kämpässä näyttäisi olevan aika monta huonetta..? Minun huoneessasi on onneksi kaksi sänkyä, jotka saa yhteen tai erikseen, joten nyt vaan kaikki kaverit lentoja varailemaan, majoitus onnistuu :)! Kämppiksinä minulla on italiaiset tyttö ja poika ja portugalilainen tyttö. He vaikuttavat todella mukavilta ja auttoivat vuokrasopimuksen kääntämisessä jne. Parasta on ettei asunnossa polteta sisällä, se kun on täällä todella yleistä. Huoneen lisäksi asunnosta löytyvät olkkari, ruokailutila, keittiö ja kylpääri, sekä parveke. Jyväskylään jääneen SATSin korvaavat portaat viidenteen kerrokseen!
Ja nyt seuraa tärkeä tiedotus Portoille; portugalilainen kämppis aikoo leipoa ystävänsä kanssa ensi viikonloppuna meille juhlia varten natoja! Urkin reseptin ja kikat ja kerron ne sitten teille kohtuullista korvausta vastaan! Muille tiedoksi, että olimme viime keväänä Portugalissa ja söimme siellä "muutaman" natan. Ne ovat todella hyviä lehtitakinaan tehtyjä leivoksia, joiden keskellä on mystistä crememössöä. Kaloreita natoissa on arviolta n. 1,5 miljoonaa, mutta olemme pohtineet muutamaan otteeseen miten niitä tehdään. Palaan natoihin viikon päästä, kun tiedän niistä enemmän.
Huomenna olisi edessä muuttopäivä. Periaatteessa olisin voinut muuttaa jo tänään, mutta olin jo maksanut hostellista tiistaihin asti, joten muutan huomenna illalla. Onneksi tavaraa ei ole kamalasti, mutta 22 kilon laukun raahaaminen viidenteen kerrokseen voi silti vaatia hieman habaa.
Huomenna alkaa myös vaihtareille tarkoitettu kahden viikon intensiivikurssi espanjaa. En vielä tiedä mihin aikaa tuntini ovat, mutta se selviää huomenna. Kielen oppiminen onkin seuraava tärkeä asia nyt kun asunto on löytynyt. Nyt kuitenkin hetki lepiä ja sitten Lavapiesiin syömään intialaista ruokaa!
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
lauantai 29. tammikuuta 2011
Me encanta google-kääntäjä :)!
Asunnon etsintä jatkuu edelleen. Eilen kävin katsomassa kahta asuntoa, mutta molemmissa oli kissat. Olen niille otuksille allerginen joten harmi, sillä toinen olisi ollut Plaza Mayorilla ja muutenkin todella kiva. Maanantaille on kuitenkin sovittuna jo kaksi näyttöä joten vielä en ole vaipunut epätoivoon asunnon löytymisen suhteen. Hostelli on tosin varattuna vain sunnuntaihin, joten täytyy käydä kohta kysymässä onko huoneita vielä vapaana, vai joudunko vaihtamaan hostellia. Google-kääntäjä, tuo yliopiston espanjan kurssiltakin tuttu ystäväni on ollut iso apu ilmoituksia tavatessa ja soitellessa. Kerrassaan verraton keksintö, kunhan muistaa laittaa kieleksi suomen sijaan englannin.
Asunnon etsimisen lomassa olen ehtiny jo vähän shoppaillakin. Kauppoja täällä on enemmän kuin laki sallii ja menossa on alennusmyyntien loppuhuipentuma, alenukset ovat joka puolella -70%. Toistaiseksi olen kuitenkin pysynyt kohtuudessa ja ostellut vain vähän koruja ja pari paitaa. Rahaa menee muutenkin, etenkin ulkona syömiseen, kun jokainen ateria aamupalasta lähtien on syötävä ulkona.
Eilen kävin myös ensimmäistä kertaa kunnolla tutustumassa Madridin yöelämään, ja täytyy myöntää, että se on maineensa veroinen. Alkuillasta istuskelimme suomalaisen kaverini ja hänen ruotsalaisen ystävänsä kanssa Malasañassa. Malasaña on boheemi kaupunginosa Solin pohjoispuolella jossa on paljon pieniä katuja, joiden varrella paljon pieniä ravintoloita. Muutaman drinkin jälkeen menimme käymään kotibileissä, joissa ihmisiä mm. Espanjasta, Ranskasta ja Kanadasta. Bileistä jatkoimme iltaa porukalla vielä yökerhoon. Sisäänpääsy oli 10 euroa, mutta hintaan kuului yksi drinkki. Poistuimme yökerhosta joskus kuuden jälkeen, mutta bileet sisällä jatkuivat vielä.
Yritän jaksaa kaivaa kameranikin jossain vaiheessa esiin ja napsia vähän valokuvia tänne lisäiltäväksi. Nyt lähden kuitenkin tiedustelemaan saanko viipyä tässä hostellissa vielä alkuviikon vai onko huomenna edessä muutto.
Asunnon etsimisen lomassa olen ehtiny jo vähän shoppaillakin. Kauppoja täällä on enemmän kuin laki sallii ja menossa on alennusmyyntien loppuhuipentuma, alenukset ovat joka puolella -70%. Toistaiseksi olen kuitenkin pysynyt kohtuudessa ja ostellut vain vähän koruja ja pari paitaa. Rahaa menee muutenkin, etenkin ulkona syömiseen, kun jokainen ateria aamupalasta lähtien on syötävä ulkona.
Eilen kävin myös ensimmäistä kertaa kunnolla tutustumassa Madridin yöelämään, ja täytyy myöntää, että se on maineensa veroinen. Alkuillasta istuskelimme suomalaisen kaverini ja hänen ruotsalaisen ystävänsä kanssa Malasañassa. Malasaña on boheemi kaupunginosa Solin pohjoispuolella jossa on paljon pieniä katuja, joiden varrella paljon pieniä ravintoloita. Muutaman drinkin jälkeen menimme käymään kotibileissä, joissa ihmisiä mm. Espanjasta, Ranskasta ja Kanadasta. Bileistä jatkoimme iltaa porukalla vielä yökerhoon. Sisäänpääsy oli 10 euroa, mutta hintaan kuului yksi drinkki. Poistuimme yökerhosta joskus kuuden jälkeen, mutta bileet sisällä jatkuivat vielä.
Yritän jaksaa kaivaa kameranikin jossain vaiheessa esiin ja napsia vähän valokuvia tänne lisäiltäväksi. Nyt lähden kuitenkin tiedustelemaan saanko viipyä tässä hostellissa vielä alkuviikon vai onko huomenna edessä muutto.
torstai 27. tammikuuta 2011
Asuntoo mä metsästän.
Eli perillä ollaan, kaikki maihin! Viimeinen lento sujui ongelmitta ja saavuin perille juuri sopivasti ruuhka-aikaan. Sekunnin ajan harkitsin metron ottamista lentokentältä keskustaan (2 euroa), mutta rikkaana opiskelijana nappasin kuitenkin taksin, sillä ajatus seikkailusta 22 kilon matkalaukun, repun ja käsilaukun kanssa ruuhkaisessa metrossa ei enää 12 tunnin matkustamisen jälkeen innostanut.
Hostal Comercial löytyi näppärästi eikä taksin hintakaan ollut kovin paha (n. 30 euroa). Hostelli on todella viihtyisä, omistajat mukavia ja sijainti on ennenkaikkea loistava aivan Puerta del Solin vieressä. Minulla on käytössäni oma huone ja ilmainen netti, suihku ja vessat ovat käytävällä, mutta hinta-laatusuhde on kohdallaan (27e/yö). Omistajat eivät tosin puhu englantia, selvästi kyllä ymmärtävät mutta vastaavat sinnikkäästi espanjaksi. Tilanne on sama myös toisinpäin, ymmärrän kyllä heitä, mutta kun sanoja ei espanjaksi löydy, vastaan englanniksi ja hyvin toimii.
Tästä saadaankin sopivasti aasinsilta kieleen. Tiesin jo vaihtopaikkaa valitessani, että espanjalla olisi pärjättävä, mutta hallussa on vasta alkeet. Una problema por favor! Lähtiessä minua peloteltiin, ettei englannilla pärjää alkuunkaan, mutta se oli ehkä hieman liioiteltua. Kun sekoittaa sopivasti espanjan alkeita, englantia ja elekieltä, olen toistaiseksi pärjännyt kaikissa tilanteissa ja saanut ruokani tilattua jne. Kunhan ei ota asioita liian vakavasti ja on valmis nauramaan itselleen niin kyllä paikallisetkin nauravat sinulle ja yrittävät sitten ymmärtää. Toisaalta sata kertaa helpompaa olisi, jos hallussa olisi enemmänkin kuin ne aivan alkeet. Tämän huomasi etenkin yliopistolla, jonka infotilaisuudessa olin välillä pihalla kuin lumiukko (ei kovin kaukainen ilmaisu muutenkaan, sillä sisätiloissa on usein yhtä kylmä kuin ulkona, eli alle 10 astetta). Tänään oli myös kielikurssiin kuuluva tasokoe. Tason olisin osannut kertoa ilman koettakin, se on alkeellinen! Mutta olihan se ihan hauskaa joutua ennen kokeen alkua salaa sanakirjasta katsomaan, mitä tarkoittaa tutuhko sana apellido (sukunimi, kylläpä El Ope Suomessa olisi nyt oppilaastaan ylpeä). Tässä vaiheessa nopeimmat jo varmaan palauttelivat papereitaan. Keväästä tulee siis kielen suhteen vähintäänkin mielenkiintoinen.
Onneksi on avuliaita ihmisiä, jotka auttavat. Eilen kävin avaamassa puhelinliittymän suomalaisen kaverini avustuksella ja hän auttoi minut myös alkuun asunnon etsinnässä. Kun liittymä oli saatu auki, alkoi netin selaaminen ja soittelu. Hyvällä tuurilla joku saattoi puhua huonoa englantia ja jos huone ei vielä ollut mennyt, sain sovittu seuraavalle päivälle näytön. Kommunikointi espanjaksi puhelimen välityksellä on vielä tahmaisempaa kuin livenä. Yhteensä kävin tänään katsomassa kolmea asuntoa. Kaikenlaisia siinä olikin. Yhden olisin saanut, mutta se oli ensimmäinen jota kävin katsomassa ja sijainti ei ollut paras mahdollinen. Lisäksi asunnossa poltettiin sisällä, joten jatkoin seuraavaan. Se oli vastaremontoitu asunto aivan Prado-museon ja Retiron lähellä. Valitettavasti siihen oli paljon muitakin ottajia ja saan tietää vasta huomenna saanko huoneen. En jaksa oikein uskoa, mutta toivon silti pienesti salaa. Viimeinen kämppä oli sijainniltaan loistava ja tytöt olivat todella mukavia.Mukavat kämppikset olivatkin tarpeen, sillä ainoa ongelma oli, että "huoneet" olivat ison yksiön katonrajaan rakennettuja parvia, joista toisella nukkui useampi ihminen. Ei siis ovia muualle kuin vessaan ja samassa asunnossa asui 3-4 tyttöä (en ole aivan varma montako sänkyä yhdellä parvella oikeasti oli kun en jaksanu sinne lähteä mönkimään). Metsästys jatkuu siis näillä näkymin huomenna.
Kielikokeen jälkeen tapasin myös tutorini, saksalaisen Christianin. Todella mukava tapaus. Hän kierrätti minua yliopistolla ja neuvoi käytännön asioissa. Hän lupasi myös kysyä kavereiltaan vapautuvista huoneista. Vaikka itse olen kielen ja käytännön asioiden suhteen ulapalla niin onneksi ympärillä on muutama ihminen joilla asiat tuntuvat olevan hallussa.
Tänään olisi myös ensimmäiset erasmus-bileet. Lupasin jo alustavasti lähteä Christianin ja hänen kavereidensa kanssa juhlimaan, mutta peruin lähdön, sillä olen niin väsynyt ja huomenna on jatkettava asunnon etsimistä. Myös suomalainen kaveri soitti äsken ja kysyi haluaisinko lähteä heidän kanssaan bilettämään ja tunsin itseni
todella tylsäksi, kun en jaksa lähteä.. Mutta eiköhän noita juhlia tule vielä.
Vielä olisi paljon asiaa, mutta säästetään hieman myöhemmäksikin ja aletaan nyt nukkumaan. Buenas noches!
Hostal Comercial löytyi näppärästi eikä taksin hintakaan ollut kovin paha (n. 30 euroa). Hostelli on todella viihtyisä, omistajat mukavia ja sijainti on ennenkaikkea loistava aivan Puerta del Solin vieressä. Minulla on käytössäni oma huone ja ilmainen netti, suihku ja vessat ovat käytävällä, mutta hinta-laatusuhde on kohdallaan (27e/yö). Omistajat eivät tosin puhu englantia, selvästi kyllä ymmärtävät mutta vastaavat sinnikkäästi espanjaksi. Tilanne on sama myös toisinpäin, ymmärrän kyllä heitä, mutta kun sanoja ei espanjaksi löydy, vastaan englanniksi ja hyvin toimii.
Tästä saadaankin sopivasti aasinsilta kieleen. Tiesin jo vaihtopaikkaa valitessani, että espanjalla olisi pärjättävä, mutta hallussa on vasta alkeet. Una problema por favor! Lähtiessä minua peloteltiin, ettei englannilla pärjää alkuunkaan, mutta se oli ehkä hieman liioiteltua. Kun sekoittaa sopivasti espanjan alkeita, englantia ja elekieltä, olen toistaiseksi pärjännyt kaikissa tilanteissa ja saanut ruokani tilattua jne. Kunhan ei ota asioita liian vakavasti ja on valmis nauramaan itselleen niin kyllä paikallisetkin nauravat sinulle ja yrittävät sitten ymmärtää. Toisaalta sata kertaa helpompaa olisi, jos hallussa olisi enemmänkin kuin ne aivan alkeet. Tämän huomasi etenkin yliopistolla, jonka infotilaisuudessa olin välillä pihalla kuin lumiukko (ei kovin kaukainen ilmaisu muutenkaan, sillä sisätiloissa on usein yhtä kylmä kuin ulkona, eli alle 10 astetta). Tänään oli myös kielikurssiin kuuluva tasokoe. Tason olisin osannut kertoa ilman koettakin, se on alkeellinen! Mutta olihan se ihan hauskaa joutua ennen kokeen alkua salaa sanakirjasta katsomaan, mitä tarkoittaa tutuhko sana apellido (sukunimi, kylläpä El Ope Suomessa olisi nyt oppilaastaan ylpeä). Tässä vaiheessa nopeimmat jo varmaan palauttelivat papereitaan. Keväästä tulee siis kielen suhteen vähintäänkin mielenkiintoinen.
Onneksi on avuliaita ihmisiä, jotka auttavat. Eilen kävin avaamassa puhelinliittymän suomalaisen kaverini avustuksella ja hän auttoi minut myös alkuun asunnon etsinnässä. Kun liittymä oli saatu auki, alkoi netin selaaminen ja soittelu. Hyvällä tuurilla joku saattoi puhua huonoa englantia ja jos huone ei vielä ollut mennyt, sain sovittu seuraavalle päivälle näytön. Kommunikointi espanjaksi puhelimen välityksellä on vielä tahmaisempaa kuin livenä. Yhteensä kävin tänään katsomassa kolmea asuntoa. Kaikenlaisia siinä olikin. Yhden olisin saanut, mutta se oli ensimmäinen jota kävin katsomassa ja sijainti ei ollut paras mahdollinen. Lisäksi asunnossa poltettiin sisällä, joten jatkoin seuraavaan. Se oli vastaremontoitu asunto aivan Prado-museon ja Retiron lähellä. Valitettavasti siihen oli paljon muitakin ottajia ja saan tietää vasta huomenna saanko huoneen. En jaksa oikein uskoa, mutta toivon silti pienesti salaa. Viimeinen kämppä oli sijainniltaan loistava ja tytöt olivat todella mukavia.Mukavat kämppikset olivatkin tarpeen, sillä ainoa ongelma oli, että "huoneet" olivat ison yksiön katonrajaan rakennettuja parvia, joista toisella nukkui useampi ihminen. Ei siis ovia muualle kuin vessaan ja samassa asunnossa asui 3-4 tyttöä (en ole aivan varma montako sänkyä yhdellä parvella oikeasti oli kun en jaksanu sinne lähteä mönkimään). Metsästys jatkuu siis näillä näkymin huomenna.
Kielikokeen jälkeen tapasin myös tutorini, saksalaisen Christianin. Todella mukava tapaus. Hän kierrätti minua yliopistolla ja neuvoi käytännön asioissa. Hän lupasi myös kysyä kavereiltaan vapautuvista huoneista. Vaikka itse olen kielen ja käytännön asioiden suhteen ulapalla niin onneksi ympärillä on muutama ihminen joilla asiat tuntuvat olevan hallussa.
Tänään olisi myös ensimmäiset erasmus-bileet. Lupasin jo alustavasti lähteä Christianin ja hänen kavereidensa kanssa juhlimaan, mutta peruin lähdön, sillä olen niin väsynyt ja huomenna on jatkettava asunnon etsimistä. Myös suomalainen kaveri soitti äsken ja kysyi haluaisinko lähteä heidän kanssaan bilettämään ja tunsin itseni
todella tylsäksi, kun en jaksa lähteä.. Mutta eiköhän noita juhlia tule vielä.
Vielä olisi paljon asiaa, mutta säästetään hieman myöhemmäksikin ja aletaan nyt nukkumaan. Buenas noches!
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
Kööpenhaminan lentokenttä 25.1.11 klo 11.30
Istun Kööpenhaminan lentokentällä ja yritän tappaa aikaa. Muutama kaveri kyseli lähtöä tehdessäni, aionko kirjoittaa blogia, ja tässähän on hyvää aikaa kokeilla miltä se tuntuisi. (Ei tunnu vielä oikein miltään.. hih). Täällä on tarjolla uskomattomat valikoimat erilaisia voileipiä, joiden hinnat saavat Helsinki-Vantaan vitriinit tuntumaan Halpa Hallin ale-laarilta. Maksoin kolmioleivästä ja limpparista yli 10 euroa! Minulla on yli neljä tuntia aikaa tapettavana ja ympärillä on lähinnä Cuccin ja Hermesin liikkeitä, joten kerrankin helppo vastustaa shoppailun kiusausta. Käsimatkatavaroiden raahaaminen koneesta toiseen hillitsee myös masterin vinguttelua (allekirjoittaneellahan tuli yllätyksenä ettei Tanskassa ole euroa, tiedoksi Hannallekin)..
Mutta mutta… Edessä olisi siis viisi kuukautta Madridissa opiskelijavaihdossa. Olen menossa niin perse edellä puuhun, etten osaa edes jännittää. Normaalia ihmistä saattaisi hieman hirvittää lähteä opiskelemaan espanjaksi käytännössä ilman espanjankielen taitoa maahan, josta ei tunne käytännössä ketään.. No kyllä se oikeastaan minuakin alkaa pikkuhiljaa hirvittää, ehkä en olekaan niin epänormaali kuin jotkut luulevat ;)! Lähdön vuoksi olen kuitenkin irtisanonut asuntoni Jyväskylässä (se oli kiva koti se) ja muuttanut takaisin äidin luokse Kuopiolaiseksi (se oli iso uhraus se), joten Epsanjassa pysytään vaikka päällä seisten (jahka sinne asti joskus päästään)!
Lähdön suhteenhan meni suurin piirtein kaikki mahdollinen ja mahdoton pieleen, joten toivotaan että perillä olisi asiat paremmin. Viimeinen viikko Suomessa meni kuumeessa pakkaillessa ja kouluhommia pakertaessa. Jos syyskuussa saa tietää kahden portfolion palautuspäivät ja sisältövaatimukset, niin on aivan luonnollista jättää niiden toteuttaminen viimeiseen viikkoon, vai mitä? Elämän ensimmäistä villasukkaa on esimerkiksi paljon mukavampi harjoitella kuumeessa netin avulla laattikkomeren keskellä puolilta öin, kuin tehdä se rauhassa esim, äidin kanssa joululomalla. Kamalan viikon kruunasi viimeiselle päivälle varattu kampaaja-aika, joka venyi seitsemän tunnin mittaiseksi. Espanjaan oli tarkoitus lähteä asteen aiempaa tummempana blondina, mutta nyt kohtaloni taitaakin olla viedä Peppi Pitkätossun ilosanomaa eteläisille ystävillemme. Toivottavasti Alejandrot tykkää myös Pepistä ;)!
Myös lentojen toteutumisen ja uudelleen varaamisen suhteen oli sen verran ongelmia, että olin iloisesti yllättynyt päästessäni ylipäänsä Kuopiossa lentokoneeseen (joka oli tietysti lumipyryn vuoksi myöhässä niin kuin toinenkin kone, jännä nähdä miten kolmannen lennon kanssa käy). Tällä hetkellä alan jo uskoa joskus pääseväni Madridiin asti, sen pidemmälle en vielä ole ehtinyt miettiäkään. Tai olen minä oikeasti Hostellin varannut sunnuntaihin asti. Ja huomenna olisi Erasmus-opiskelijoiden tervetulotilaisuus ja torstaina kielikoe, jonka jälkeen tapaan saksalaisen tutorini. Asuntokin pitäisi löytää, ettei hostellissa joudu puolta vuotta asumaan.. Eli tiedänhän minä vaikka mitä! Tiedän myös sen, että Nallukka on jossakin mukana, joten kyllä mä pärjään, älkää huoliko! (Mua kyllä vähän huolestuttaa miten te pärjäätte siellä ilman mua?!)
Mutta mutta… Edessä olisi siis viisi kuukautta Madridissa opiskelijavaihdossa. Olen menossa niin perse edellä puuhun, etten osaa edes jännittää. Normaalia ihmistä saattaisi hieman hirvittää lähteä opiskelemaan espanjaksi käytännössä ilman espanjankielen taitoa maahan, josta ei tunne käytännössä ketään.. No kyllä se oikeastaan minuakin alkaa pikkuhiljaa hirvittää, ehkä en olekaan niin epänormaali kuin jotkut luulevat ;)! Lähdön vuoksi olen kuitenkin irtisanonut asuntoni Jyväskylässä (se oli kiva koti se) ja muuttanut takaisin äidin luokse Kuopiolaiseksi (se oli iso uhraus se), joten Epsanjassa pysytään vaikka päällä seisten (jahka sinne asti joskus päästään)!
Lähdön suhteenhan meni suurin piirtein kaikki mahdollinen ja mahdoton pieleen, joten toivotaan että perillä olisi asiat paremmin. Viimeinen viikko Suomessa meni kuumeessa pakkaillessa ja kouluhommia pakertaessa. Jos syyskuussa saa tietää kahden portfolion palautuspäivät ja sisältövaatimukset, niin on aivan luonnollista jättää niiden toteuttaminen viimeiseen viikkoon, vai mitä? Elämän ensimmäistä villasukkaa on esimerkiksi paljon mukavampi harjoitella kuumeessa netin avulla laattikkomeren keskellä puolilta öin, kuin tehdä se rauhassa esim, äidin kanssa joululomalla. Kamalan viikon kruunasi viimeiselle päivälle varattu kampaaja-aika, joka venyi seitsemän tunnin mittaiseksi. Espanjaan oli tarkoitus lähteä asteen aiempaa tummempana blondina, mutta nyt kohtaloni taitaakin olla viedä Peppi Pitkätossun ilosanomaa eteläisille ystävillemme. Toivottavasti Alejandrot tykkää myös Pepistä ;)!
Myös lentojen toteutumisen ja uudelleen varaamisen suhteen oli sen verran ongelmia, että olin iloisesti yllättynyt päästessäni ylipäänsä Kuopiossa lentokoneeseen (joka oli tietysti lumipyryn vuoksi myöhässä niin kuin toinenkin kone, jännä nähdä miten kolmannen lennon kanssa käy). Tällä hetkellä alan jo uskoa joskus pääseväni Madridiin asti, sen pidemmälle en vielä ole ehtinyt miettiäkään. Tai olen minä oikeasti Hostellin varannut sunnuntaihin asti. Ja huomenna olisi Erasmus-opiskelijoiden tervetulotilaisuus ja torstaina kielikoe, jonka jälkeen tapaan saksalaisen tutorini. Asuntokin pitäisi löytää, ettei hostellissa joudu puolta vuotta asumaan.. Eli tiedänhän minä vaikka mitä! Tiedän myös sen, että Nallukka on jossakin mukana, joten kyllä mä pärjään, älkää huoliko! (Mua kyllä vähän huolestuttaa miten te pärjäätte siellä ilman mua?!)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)