Hornantuutti ynnä muuta

Toissa viikonloppu meni siis Pariisissa ja tälle viikolle on äksöniä riittänyt, siinä siis heti alkuun hieman selitystä venähtäneeseen päivitykseen.. Aiemmasta viikosta ennen Pariisia ainoastaan sen verran, että emme saaneet lippuja jalkapallo-otteluun, sillä halvimmat jäljellä olevat liput olisivat kustantaneet 120 euroa kipale, mikä ylitti kipurajan. Seuraavaksi olisi kuitenkin Mestareiden Liigassa tarjolla näillä näkymin El Classicoa korkein panoksin, jospa tällä kertaa kävisi parempi tuuri... Mutta lähdetään nopeasti liikkeelle Pariisista (eikun siis Madridista, eikun..).

Madridista on todella näppärää matkustella ympäri Eurooppaa, sillä lentokenttä on n. 12 km keskustasta ja sinne pääsee helposti metrolla. Bajarasin lentokenttää käyttävät niin tavalliset kuin halpalentoyhtiökin, joten yhteydet ovat kaikin puolin buenot. Itse varasin lennot Ryanairilta pari viikkoa aikaisemmin, viikolla hinnat olisivat olleet halvimmillaan n. 7 euroa suunta, mutta koska tarkoituksena oli suunnata pitkäksi viikonlopuksi (to-ma) hintaa kertyi veroineen hieman yli 80 euroa, ei paha sekään.

Madridissa mittari näytti lähtiessäni 26 astetta, mutta Pariisin päässä vastaan otti vesisade. Ryanin käyttämä kenttä sijaitsee reilun tunnin bussimatkan päässä Pariisista, mutta köröttelyn jälkeen oli sitäkin hienompaa nähdä kaukana siintävä Hornantuutti, eli Eiffel-torni (vai onko se Eiffelin torni?) ja rakas ystävä, jota en ollut nähnyt yli kahdeksaan kuukauteen!

Nimitys Hornantuutti juontaa juurensa valoisalle 80-luvulle, kun Pikku-Kaisa kuului vielä Kultapossukerhoon (tässä vaiheessa nuoremmille lukijoille tiedoksi, että kyseessä on silloisen Posti Pankin lastenkerho). Tapana oli tuolloin päiväkodissa ja hiekkalaatikolla ystävällisesti toivottaa kaveri hornantuuttiin. Kukaan ei kuitenkaan osannut selittää Pikku-Kaisalle 4-vee, missä tuo kyseinen hornantuutti sijaitsi, tai mitä siellä oli. Valaistus tapahtui Kultapossukerhon lehden kautta, kun kanteen oli painettu Eiffel-tornin kuva! Tuutin muotoinen rakennus, joka isin ja äidin mukaan sijaitsi hyvin kaukana! Ilmiselvä Hornantuutti! Mysteeri oli siis ratkennut, kesti kuitenkin vielä yli 20 vuotta päästä itse näkemään Hornantuutin omin silmin.

Pariisissa tuli kierrettyä ja kaarrettua kuuluisia nähtävyyksiä, huviteltua Disneylandissa sekä tietysti viettyä aikaa ystävien kanssa. Kuvat kertokoon taas sanoja enemmän:

Kukkula, kirkko (älkää pakottako kirjoittamaan nimeä, kuuluisa se kuitenkin on), karuselli ja paljon rihkamakauppiaita!

Hautausmaa ja hautoja (ai minkä niminen? mun nimuistilla? No lähellä Moulan Rougea se ainakin oli)

Todella tyylikäs hauta! Sopis mulle :D!

Tää oli jo vähän turhan dramaattiinen..

..ja sitten kaikkea niiden väliltä

Tämä ja Hornantuutti oli ainoina henkilökohtaisella Pariisin pakollisten nähtävyyksien listalla

Leivoksia

Hornis (näin kavereiden kesken)

Piknikin lomassa oli hyvä napsia kuvia: Turisti ja Hornis eestä...

...ja Hornis takaa

DISNEYLAND

Hollywood Tower, eli hirmuisen hauska laite! Tämän lisäksi kävimme mm. aivan ihanssa Aerosmith-vuoristoradassa, joka meni kolme kertaa ympäri! Siis MINÄKIN kävin ja olin menossa uudestaankin!

TURISTI (huomaa myös Eiffel-tornit kovissa)

Näin myös MIKIN ja kumppanit :)!

Ja Maija Poppasen!

Lisää kuvateksti

Liisa Ihmemaassa

Ai että oli hattaraista ja nättiä!

Ensin Louvren alta...

.. Ja sitten Louvren pihalta. Mona Lisa jäi näkemättä päättömän näköisen jonon vuoksi.

Millastahan makaroonilaatikkoa näistä makarooneista tulisi?!

Concorden aukio. Pariisissa oli ilmiesesti sen verran ilmansaasteita ja liikennettä (huomattavasti enemmän kuin Madridissa) että sain tuliaisiksi kammottavan yskän ja kuumeen.

Champs Elysee. Tähän väliin mainittakoon, että ainoat shoppailuni reissusta olivat avaimenperä ja muki Disneylandista sekä kaksi magneettia! Varmasti jonkinlainen ennätys! Samalla on pakko mainita kuvan metrosisäänkäyntiin viitaten, että Madridin metro pesee pariisilainen serkkunsa mennen tullen niin opasteissa, linjoissa kuin siisteydessäkin!

Notre Dame hieman eri suunnasta kuvattuna kuin tavallisesti

Tämä työ olisi kuulema aika arvokas jos saisi omalle seinälle roikkumaan.

 

Että semmoinen reissu oli se. Muutama kommentti vielä kuvien ulkopuolelta: Iso kiitos kaikille oppaille, sekä majatalolle! Majatalolle voisin antaa muuten täydet viisi tähteä, mutta Madridista saapuvan vieraan sijoittaminen nukkumaan Barcelonan jalkapallojoukkueen lipun alle aiheuttaa pienen vähennyksen. Vaikka Madridin metro ja ilmanlaantu voittavat pariisilaiset kilpailijat mennen tullen, on ruuan puolesta piste annettava Pariisille! Aijai mitä juustoja ja patonkeja ja viinejä ja... Nams! Yöelämän puolesta pisteet korjaa kuitenkin kiistatta jälleen Madrid! Istuimme iltaa majatalossamme (kaverini ja hänen pariisilainen poikakaverinsa ihanan tunnelmallisessa ullakkohuoneistossa) kun kolmen aikaan päätimme vielä kuitenkin käydä juomassa yhdet lasilliset jossakin läheisessä kuppilassa. Kiersimme käytännössä autioilla kaduilla lähes tunnin etsien avointa paikkaa, kunnes totesimme ettei sellaista yksinkertaisesti ole, paikallisten mukaan ainoastaan Champs Elyseen lähistön yökerhot palvelijat juhlijoita kolmen aikaan. No säästyipähän rahat ja seuraavana aamuna oltiin taas virkeinä menossa. Viimeisenä yönä minulle nousi tosiaan kuume ja viimeinen päivä ja lennon odottelu sujuivat aika tuskaisissa tunnelmissa. Lopulta Madridiin päästyä oli kuitenkin ihana todeta olevansa kotona, sillä siltä tämä kaupunki alkaa vihdoin jollakin tavalla tuntua.

Auvoisasta tunnelmasta ei tarvinnut kuitenkaan kauaa nauttia, sillä kuumeesta toivuttuani suuntasin ystävieni kanssa tapasten kautta Madridin yöhön. Ilta oli todella mukava ja leppoisa, kunnes minulta baarin jälkeen ryöstettiin hävyttömästi KOIRANPENTUA apuna käyttäen lompakko. Tilanne kävi todella nopeasti ja yllättäen, kun olimme lähdössä kotiin Huertasin kadulla sijaitsevasta Vassanasta. Porukkaa baarin edessä oli paljon, ja erkaannuin hieman (n.10 metriä) porukasta. Nurkan takaa tuli samaan aikaan poikaporukka, jolla oli sylissään jo isohko koiranpentu. Porukka pysähtyi luokseni (odottelin perästä tulevia kavereita) ja alkoi jutella. Totesin vain että onpa suloinen koiranpentu (haloo Kaisa, kenellä on koiranpentu mukana neljän aikaa aamuyöstä?!). Ennen kuin ehdin reagoida, pentu olikin tuikattu syliini, yritin vastustella ja ojentaa pentua pois ja lopulta laskea sitä maahan, jolloin se lopulta otettiin sylistäni. Saman tien poistuin porukasta ja tajusin laukkuni olevan auki ja lompakon tiessään! Eniten olin vihainen siitä, että apuna käytettiin koiranpentua! Onneksi olin henkisesti varautunut siihen, että lompakko jossain vaiheessa voi lähteä omille teilleen, joten rahallinen menetys jäi pieneksi, ainoastaan ajokortti ja nettipankkitunnukset (jotka olivat unohtuneen lompakkoon Pariisin reissulta) aiheuttavat pientä päänvaivaa.

Poliisiasemalla vierailu oli aivan oma lukunsa (lähinnä vakuutusyhtiötä varten). Koska Madridissa tehdään maailman neljänneksi eniten (tripadvisorin listauksen mukaan) taskuvarkauksia, on moisia pieniä rikoksia varten aivan oma poliisiasemansa todella lähellä meidän asuntoamme. Aseman ovella selitetään ensin poliisille millä asialla liikkuu (fiksu olisi tarkastanut sanakirjasta sanat lompakko ja varkaus ettei olisi joutunut vetämään pantomiinia kadulla!) ja sen jälkeen asiakas ohjataan sisälle, annetaan vuoronumero ja laitetaan jonoon odottamaan vuoroa puhelimeen. Puhelimesta voi valita kielen englanniksi, espanjaksi, saksaksi tai ranskaksi. Sitten vastaillaan kysymyksiin passin numerosta vanhempien etunimiin ja kerrotaan mitä on tapahtunut. Tämän jälkeen siirrytään sekalaisen seurakunnan kanssa odottamaan omaa vuoroa odotushuoneeseen. Välillä tulee poliisi kysymään mikä numero on seuraavana. Aina espanjalaiset eivät osaa laskea esim. seitsemään, sillä vaikka mm. minun numeroni oli B01, muutama numerolla B05 ja B07 varustettu henkillö jaksoi joka kerta olla pyrkimässä edelleni. Sitten kun oma vuoro lopulta koittaa, mennään poliisin mukaan käymään läpi (tällä kertaa espanjaksi) tehty rikosilmoitus, katsellaan konnakansiota jos halutaan, ja isketään nimi n. 10 paperiin. Minulla oli yllättävän hauskaa asemalla asian luonteesta huolimatta, en tiedä kertooko se sitten enemmän minun vai aseman luonteesta...

Sää Madridissa on alkanut hipoa täydellisyyttä lämpötilan kutitellessa 30 rajapyykkiä ja auringon möllöttäessä siniseltä taivaalta. Viimeisetkin puut alkavat olla vihreinä ja vaaleanpunaisina ja onneksi puistoissa istuskeleminen on täysin ilmaista :)! Madrid päättää kesäisiin tunnelmiin!

Mun mielestä Matkuksen Itellan suunnittelussa ois voitu ottaa mallia Madridin vanhasta pääpostista

Naapuripuistosta minipalmujen alta (on siellä kyllä muunkin kokoisia palmuja)

Keväinen päivä Retiron puistossa

Sama aika ja paikka kuin yllä

Ps. Eilen illalla meillä oli kylässä kämppikseni kaksi perulaista kaveria. Törmäsin ainakin kolmatta kertaa täällä Etelä-Amerikasta tulevien suusta urbaanilegendaan komeat suomalaiset miehet! Joka kerta varmistan etteivät nyt vain sotkisi ruotsalaisiin, mutta nimen omaan suomalaisista miehistä on kuulema kyse. Voisiko joku nyt hieman valaista, mistä moinen urbaanilegenda on saanut alkunsa?! Tästä aiheesta lisää pohdintaa seuraavassa numerossa!