Juhlia juhlien perään

Pikkuisen liian iso sombrero

Huh huh mikä viikko on taas takana! Kevät on Madridissa parhaimmillaan (tai no tänään oli hyvä sää, muuten on satanut lähinnä vettä), mutta sattuneista syistä olen liikkunut tällä viikolla ulkona lähinnä pimeän aikaan. Joillekin viikoille vain sattuu juhlia enemmän kuin toisille ja tälle viikolle niitä riitti! Koska viimeksi keskityin kertomaan vain yhdestä reissusta, niin nyt kerrataan oikein perinteisesti kronologisessa järjestyksessä, mitä on tullut tehtyä. Ja äitille (sekä muille huolestuneille) tiedoksi, että en minä yleensä ihan näin paljoa täällä juhli!

Viikko alkaa täälläkin maanantaista ja maanantai-iltana suuntasimme kaverin kaverin ravintolaan. (Itseasiassa en tiedä omistaako Paco kyseisen paikan vai onko hän siellä vain töissä.) Meitä oli paikalla n. 15 henkeä, mikä riittikin täyttämään pikkuisen paikan aika hyvin. Ilta vierähti leppoisasti ilmaisten tapasten ja sangrian äärellä ja istuimme iltaa hyvällä porukalla vielä pitkälle varsinaisen sulkemisajan jälkeen. Illan päätteksi karautimme vielä yhden toisen suomalaisen tytön kanssa ponilaulun tansseineen keskustan metroasemalla! Todella leppoisa ja hauska maanantai siis :)!

Tiistai olikin viikon ainoa lepopäivä juhlimisen suhteen, mutta opiskelun suhteen tiistait ovat pahimpia. Espanjan opettaminen toisena kielenä-kurssilla vedämme tiistaisin toisille opiskelijoille pieniä tuokioita, joissa voi opettaa espanjan lisäksi mitä tahansa kieltä, sillä tavoitteena on lähinnä esitellä erilaisia kielenopetustapoja. Jostain kumman syystä kaikki espanjalaiset haluavat opettaa espanjaa. Koko ryhmä on hyvin tietoinen erään suomalaisen vaihto-oppilaan onnettomasta kielitaidosta, joten eräs suomalainen vaihto-oppilas on hieman silmätikkuna näillä tunneilla. Kielen oppimisen kannalta toki hyvä juttu, mutta tilanne on yleensä niin stressaava, ettei minulle jää mitään mieleen mistään kaikkien hiilostaessa että ymmärsinkö varmasti ja mites suomessa tehdään. Lisäksi opiskelijoiden puheen ymmärtäminen on minulle erityisen vaikeaa, koska he puhuvat uskomattoman nopeasti ja osa vielä jollain murteella. Siinä sitä tuntee olonsa niin tyhmäksi! Onneksi opettaja antoi jo tiistaina minulle erityiskiitokset koko luokan edessä, että jaksan vaivautua paikalle ja vielä nauraakin itselleni, sillä onhan minulla hyvä harjoitella opettamista ja läsnäoloni saa paikalliset tajuamaan, millaista on oikeasti opettaa vierasta kieltä. Ja on siellä tunneilla välillä onneksi pieniä onnistumisenhetkiäkin. Esimerkikisi kun yksi vaihto-opiskelija veti tuokion englanniksi, saivat paikalliset moottoriturvat todellakin maistaa omaa lääkettään! Yleensä innokkaasti osallistuva ja puhuva porukka oli täysin jauhot suussa ja minä sain edes hetken tuntea oloni fiksuksi sillä tunnilla! Parin viikon päästä saavat opetella suomea, katsotaan ketä silloin naurattaa! Tällä hetkellä en usko pääseväni kurssin lopputentistä läpi (ymmärrän kyllä sisällön ja opetettavat asiat, mutta se että saisin ne ymmärettävään muotoon paperille espanjaksi, on aika kaukainen ajatus), mutta maahanmuuttajaoppilaan asemaan asettuminen on kokemuksena ollut niin opettavaista, että kituutan kyllä kurssin loppuun saakka.

Keskiviikkona minulla on vain kaksi tuntia espanjaa iltaisin, joten suuntasimme koulun jälkeen tapaksille ja muutamalle. Siideriä täältä saa hyvin harvoista paikoista lonkerosta nyt puhumattakaan, mutta uusi suosikkini on tinto de verano, eli kesän punaviini. Käytännössä se on ilmeisesti vain punaviiniä ja limpparia, mikä kuulostaa aika eksoottiselle, mutta on oikeasti hyvää. Muutama semmoinen, hyviä tapaksia, hyvää porukkaa ja ajoissa nukkumaan, me gusta :)!

Torstaina olin taas yliopistolla enemmänkin kuin kaksi tuntia. Satuin myös paikalle todistamaan bussipaloa kampusalueella. Bussi paloi isoilla liekeillä ja räjähteli takaosastaan, mutta ilmeisesti henkilövahinkoja ei tullut. Palomiehet saapuivat punaisella paloautolla paikalle ja sammuttivat palon yllättävän nopeasti. Kylläpä oli jännää! Samaan aikaan Kuopiossa oli ilmeisesti myöskin törttöilty hieman Kallansilloilla n. 70 auton voimin. Mites te nyt silleen, kun minäkin olen poissa liikenteestä? Onneksi sielläkin taidettiin isommilta henkilövahingoilta säästyä. Torstai-iltana menimme erääseen meksikolaiseen ravintolaan juhlimaan kaverin synttäreitä. Paikalla oli jälleen n. 15 henkeä ja ruoka oli todella hyvää! 12 euron hintaiseen menuun kuului alkuruoka, pääruoka, jälkkäri, kahvi ja margarita. Jälkkärin lisäksi synttärisankarin poikaystävä oli hommannut ehkä parhaan suklaakakun, mitä olen koskaan syönyt! Kyseinen poikaystävä oli myös järkännyt koko juhlat salaa tyttöystävältään, varannut pöydät ja maksanut meidän kaikkien menut etukäteen, etsinyt kyseistä kakkua kaksi tuntia, koska tietää tyttöystävänsä rakastavan suklaata ja tuonut tyttöystävälle paikan päälle kruunun ja punaisen ruusun! Siitä voivat suomalaiset miehet nyt alkaa ottaa mallia. Meksikolaiset ravintoloitsijat näyttivät myös, miten synttärisankaria kohdellaan Meksikossa, melkoista meininkiä! Täydellä mahalla olikin hyvä juhlia seuraavaan aamuun asti.

Synttärisankaria pamautellaan päähän, juotetaan tequilaa ja kaikki tapahtuu kovan musiikin ja pillien tahdissa!

Perjantaina olin tyytyväisenä valmistautunut koti-iltaan, mutta yhdeksän aikaan muistin (minua muistutettiin) kahden kaverin läksiäisistä. No ei kun taas mekko päälle ja menoksi. Enää ei kuitenkaan jaksanut ihan aamuun asti bailata, vaan kotiin suuntasin jo ennen viittä!

Viikon viimeinen koitos olivat eiliset tuparit, joihin olin myös aikaisemmin luvannut mennä. Porukka oli kaikesta viikon juhlimisesta jo niin väsynyt, että tällä kertaa kukaan ei ollut halukas lähtemään yökerhoihin tai diskoihin, vaan pysyimme suosiolla asunnolla. Jotenkin se ilta vaan taas venähti, ja kellojen siirtämisen ansiosta köröttelin taas tyytyväisenä aamun ensimäisillä metroilla kotiin.

Tällähetkellä olen hyvin hyvin iloinen siitä, että tulevalle viikolle ei ole tiedossa yksiäkään "pakollisia" juhlia (ainakaan muistaakseni)! Huomenna tapahtuu kuitenkin ehkä jotakin muuta ennenkuulumatonta; lähden jonottamaan lippuja 5.4. pelattavaan Champions liigan otteluun Real Madrid - Tottenhamn Hotspur! Viimeksi olen ollut Vänärillä katsomassa KuPsin peliä ja vuosi oli muistaakseni 2004! Odotukset tämän pelin suhteen ovat kuitenkin niin paikallisilla kuin jopa minullakin aikaslailla korkealla, joten huomenna sitten ehkä stadionille lippuja jonottelemaan. Lippuja voi myös yrittää ostaa netistä, mutta sivut voivat tukkeutua aika nopeasti. Realin jäsenet ovat myös saaneet ostaa lippuja hieman edullisempaan hintaan paria päivää aikaisemmin, joten saa nähdä saammeko kohtuuhintaisia lippuja.

Ehdoton ensi viikon kohokohta on kuitenkin reissu Pariisiin :)! Ei olla nähty kaverin kanssa sitten viime kesän ja kaupungissa on myös muita opiskelukavereita vaihdossa ja aupairina, joten tiedossa on varmasti ihan huippu viikonloppu Pariisin keväässä :)!