Kööpenhaminan lentokenttä 25.1.11 klo 11.30

Istun Kööpenhaminan lentokentällä ja yritän tappaa aikaa. Muutama kaveri kyseli lähtöä tehdessäni, aionko kirjoittaa blogia, ja tässähän on hyvää aikaa kokeilla miltä se tuntuisi. (Ei tunnu vielä oikein miltään.. hih). Täällä on tarjolla uskomattomat valikoimat erilaisia voileipiä, joiden hinnat saavat Helsinki-Vantaan vitriinit tuntumaan Halpa Hallin ale-laarilta. Maksoin kolmioleivästä ja limpparista yli 10 euroa! Minulla on yli neljä tuntia aikaa tapettavana ja ympärillä on lähinnä Cuccin ja Hermesin liikkeitä, joten kerrankin helppo vastustaa shoppailun kiusausta. Käsimatkatavaroiden raahaaminen koneesta toiseen hillitsee myös masterin vinguttelua (allekirjoittaneellahan tuli yllätyksenä ettei Tanskassa ole euroa, tiedoksi Hannallekin)..

Mutta mutta… Edessä olisi siis viisi kuukautta Madridissa opiskelijavaihdossa. Olen menossa niin perse edellä puuhun, etten osaa edes jännittää. Normaalia ihmistä saattaisi hieman hirvittää lähteä opiskelemaan espanjaksi käytännössä ilman espanjankielen taitoa maahan, josta ei tunne käytännössä ketään.. No kyllä se oikeastaan minuakin alkaa pikkuhiljaa hirvittää, ehkä en olekaan niin epänormaali kuin jotkut luulevat ;)! Lähdön vuoksi olen kuitenkin irtisanonut asuntoni Jyväskylässä (se oli kiva koti se) ja muuttanut takaisin äidin luokse Kuopiolaiseksi (se oli iso uhraus se), joten Epsanjassa pysytään vaikka päällä seisten (jahka sinne asti joskus päästään)! 

Lähdön suhteenhan meni suurin piirtein kaikki mahdollinen ja mahdoton pieleen, joten toivotaan että perillä olisi asiat paremmin. Viimeinen viikko Suomessa meni kuumeessa pakkaillessa ja kouluhommia pakertaessa. Jos syyskuussa saa tietää kahden portfolion palautuspäivät ja sisältövaatimukset, niin on aivan luonnollista jättää niiden toteuttaminen viimeiseen viikkoon, vai mitä? Elämän ensimmäistä villasukkaa on esimerkiksi paljon mukavampi harjoitella kuumeessa netin avulla laattikkomeren keskellä puolilta öin, kuin tehdä se rauhassa esim, äidin kanssa joululomalla. Kamalan viikon kruunasi viimeiselle päivälle varattu kampaaja-aika, joka venyi seitsemän tunnin mittaiseksi. Espanjaan oli tarkoitus lähteä asteen aiempaa tummempana blondina, mutta nyt kohtaloni taitaakin olla viedä Peppi Pitkätossun ilosanomaa eteläisille ystävillemme. Toivottavasti Alejandrot tykkää myös Pepistä ;)! 

Myös lentojen toteutumisen ja uudelleen varaamisen suhteen oli sen verran ongelmia, että olin iloisesti yllättynyt päästessäni ylipäänsä Kuopiossa lentokoneeseen (joka oli tietysti lumipyryn vuoksi myöhässä niin kuin toinenkin kone, jännä nähdä miten kolmannen lennon kanssa käy). Tällä hetkellä alan jo uskoa joskus pääseväni Madridiin asti, sen pidemmälle en vielä ole ehtinyt miettiäkään. Tai olen minä oikeasti Hostellin varannut sunnuntaihin asti. Ja huomenna olisi Erasmus-opiskelijoiden tervetulotilaisuus ja torstaina kielikoe, jonka jälkeen tapaan saksalaisen tutorini. Asuntokin pitäisi löytää, ettei hostellissa joudu puolta vuotta asumaan.. Eli tiedänhän minä vaikka mitä! Tiedän myös sen, että Nallukka on jossakin mukana, joten kyllä mä pärjään, älkää huoliko! (Mua kyllä vähän huolestuttaa miten te pärjäätte siellä ilman mua?!)