Eli perillä ollaan, kaikki maihin! Viimeinen lento sujui ongelmitta ja saavuin perille juuri sopivasti ruuhka-aikaan. Sekunnin ajan harkitsin metron ottamista lentokentältä keskustaan (2 euroa), mutta rikkaana opiskelijana nappasin kuitenkin taksin, sillä ajatus seikkailusta 22 kilon matkalaukun, repun ja käsilaukun kanssa ruuhkaisessa metrossa ei enää 12 tunnin matkustamisen jälkeen innostanut.
Hostal Comercial löytyi näppärästi eikä taksin hintakaan ollut kovin paha (n. 30 euroa). Hostelli on todella viihtyisä, omistajat mukavia ja sijainti on ennenkaikkea loistava aivan Puerta del Solin vieressä. Minulla on käytössäni oma huone ja ilmainen netti, suihku ja vessat ovat käytävällä, mutta hinta-laatusuhde on kohdallaan (27e/yö). Omistajat eivät tosin puhu englantia, selvästi kyllä ymmärtävät mutta vastaavat sinnikkäästi espanjaksi. Tilanne on sama myös toisinpäin, ymmärrän kyllä heitä, mutta kun sanoja ei espanjaksi löydy, vastaan englanniksi ja hyvin toimii.
Tästä saadaankin sopivasti aasinsilta kieleen. Tiesin jo vaihtopaikkaa valitessani, että espanjalla olisi pärjättävä, mutta hallussa on vasta alkeet. Una problema por favor! Lähtiessä minua peloteltiin, ettei englannilla pärjää alkuunkaan, mutta se oli ehkä hieman liioiteltua. Kun sekoittaa sopivasti espanjan alkeita, englantia ja elekieltä, olen toistaiseksi pärjännyt kaikissa tilanteissa ja saanut ruokani tilattua jne. Kunhan ei ota asioita liian vakavasti ja on valmis nauramaan itselleen niin kyllä paikallisetkin nauravat sinulle ja yrittävät sitten ymmärtää. Toisaalta sata kertaa helpompaa olisi, jos hallussa olisi enemmänkin kuin ne aivan alkeet. Tämän huomasi etenkin yliopistolla, jonka infotilaisuudessa olin välillä pihalla kuin lumiukko (ei kovin kaukainen ilmaisu muutenkaan, sillä sisätiloissa on usein yhtä kylmä kuin ulkona, eli alle 10 astetta). Tänään oli myös kielikurssiin kuuluva tasokoe. Tason olisin osannut kertoa ilman koettakin, se on alkeellinen! Mutta olihan se ihan hauskaa joutua ennen kokeen alkua salaa sanakirjasta katsomaan, mitä tarkoittaa tutuhko sana apellido (sukunimi, kylläpä El Ope Suomessa olisi nyt oppilaastaan ylpeä). Tässä vaiheessa nopeimmat jo varmaan palauttelivat papereitaan. Keväästä tulee siis kielen suhteen vähintäänkin mielenkiintoinen.
Onneksi on avuliaita ihmisiä, jotka auttavat. Eilen kävin avaamassa puhelinliittymän suomalaisen kaverini avustuksella ja hän auttoi minut myös alkuun asunnon etsinnässä. Kun liittymä oli saatu auki, alkoi netin selaaminen ja soittelu. Hyvällä tuurilla joku saattoi puhua huonoa englantia ja jos huone ei vielä ollut mennyt, sain sovittu seuraavalle päivälle näytön. Kommunikointi espanjaksi puhelimen välityksellä on vielä tahmaisempaa kuin livenä. Yhteensä kävin tänään katsomassa kolmea asuntoa. Kaikenlaisia siinä olikin. Yhden olisin saanut, mutta se oli ensimmäinen jota kävin katsomassa ja sijainti ei ollut paras mahdollinen. Lisäksi asunnossa poltettiin sisällä, joten jatkoin seuraavaan. Se oli vastaremontoitu asunto aivan Prado-museon ja Retiron lähellä. Valitettavasti siihen oli paljon muitakin ottajia ja saan tietää vasta huomenna saanko huoneen. En jaksa oikein uskoa, mutta toivon silti pienesti salaa. Viimeinen kämppä oli sijainniltaan loistava ja tytöt olivat todella mukavia.Mukavat kämppikset olivatkin tarpeen, sillä ainoa ongelma oli, että "huoneet" olivat ison yksiön katonrajaan rakennettuja parvia, joista toisella nukkui useampi ihminen. Ei siis ovia muualle kuin vessaan ja samassa asunnossa asui 3-4 tyttöä (en ole aivan varma montako sänkyä yhdellä parvella oikeasti oli kun en jaksanu sinne lähteä mönkimään). Metsästys jatkuu siis näillä näkymin huomenna.
Kielikokeen jälkeen tapasin myös tutorini, saksalaisen Christianin. Todella mukava tapaus. Hän kierrätti minua yliopistolla ja neuvoi käytännön asioissa. Hän lupasi myös kysyä kavereiltaan vapautuvista huoneista. Vaikka itse olen kielen ja käytännön asioiden suhteen ulapalla niin onneksi ympärillä on muutama ihminen joilla asiat tuntuvat olevan hallussa.
Tänään olisi myös ensimmäiset erasmus-bileet. Lupasin jo alustavasti lähteä Christianin ja hänen kavereidensa kanssa juhlimaan, mutta peruin lähdön, sillä olen niin väsynyt ja huomenna on jatkettava asunnon etsimistä. Myös suomalainen kaveri soitti äsken ja kysyi haluaisinko lähteä heidän kanssaan bilettämään ja tunsin itseni
todella tylsäksi, kun en jaksa lähteä.. Mutta eiköhän noita juhlia tule vielä.
Vielä olisi paljon asiaa, mutta säästetään hieman myöhemmäksikin ja aletaan nyt nukkumaan. Buenas noches!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti