The Time of My Life

Kirsikkapuun kukkia yliopistolla

Ihan alkuun on pakko onnitella kaikkia opiskelukavereita, jotka ovat tässä viimepäivien aikana saaneet tiedon ensi kevään vaihtokohteistaan! Olette tehneet hienon päätöksen karistaa Suomen pölyt jaloistanne ja kokeilla jotakin uutta! Ihan jo eilen illalla kotona naamakirjan ääressä kateellisena pohdin, miten joku muu saa kokea elämänsä kevään Madridissa ja toiset tutustuvat Dubliniin samalla kun minä pakerran Jyväskylässä gradun parissa... Siinä vihreänä synkistellessäni tajusin onneksi missä olen ja mikä on homman nimi, nappasin korkokengät kaapista ja suuntasin kavereiden kanssa syömään. Ilta kääntyikin nopeasti yöksi ja pian  huomasin kellon olevan vaille neljä! Hengailimme jollakin Huertasin alueen kadulla, edessäni oli venezuelalainen kitaristi, käsivarressani pomppi hollantilainen ja ympärilläni sekalainen ja erittäin kansainvälinen kuoro lauloi "I´ve had the time of my life and I´ve never felt this way before"! Niinpä, tähän asti vietetty aika on ollut mieletöntä ja toivottavasti tulevat kuukaudet vielä kartuttavat kokemusvarastoa niin, että niiden muistojen varassa saan puserrettua opintonikin ensi vuonna loppuun muiden saadessa viettää time of their lifea!

UCM:n kasvatustieteiden laitos, eli facultad de education

Kulunut viikko on mennyt vastapainona edelliselle turistiviikonlopulle. On ollut opiskelua, toimistoissa jonottelua, verbiopin vääntämistä jne. Opiskelun lisäksi, on tullut käytyä lähes joka ilta tapaksilla, muutamilla jne. Eilen tuli lauleskeltua kaduilla siihen malliin, että tänään sitten hoidin kuukauden siivousvuoroni ääni poissa :)! Karnevaaliviikon loppuhuipentuma sardiinin hautaus jäi valitettavasti kokematta, sillä kerrankin espanjalaiset aloittivat homman ajoissa ja kun Sardiinia kuopattiin, olin minä tehnyt järkivalinnan ja pänttäsin muiden joukossa epäsäännöllisten verbien imperfektimuotoja. Tunnilta suuntasimme kyllä El Tigreen (aina kun olemme menossa sinne, päässäni alkaa soida eye of the tiger!), Chuecaan, El Tirgesta saa oluen (3,50) hinnalla ison annoksen tapaksia, joten iltaisin se on aina täyteen ammuttu opiskelijoita ja valkoisessa takissa ei ole sinne asiaa, ellei halua poistua kirjavassa takissa.

Tämä postaus jää nyt hieman lyhyeksi, sillä otan pian yhteyden Ranskaan ja alan suunnitella reissua Pariisiin! Loppuun vielä The Time-kappale siltä varalta että joku on onnistunut välttymään tältä renkutukselta. Ja vaikka kappale olisinkin tuttu, voi sen silti laittaa taustalle soimaan ja kuvitella minut pomppimassa Madridissa, sillä tämän kappaleen tahtiin on tullut pompittua jo aika monta kertaa ja koreografiat alkavat jo olla hallussa ;)!

Adios amigos ja vaikka minä hehkutan elämäni kevättä täällä Madridissa, toivon sen olevan myös teidän kaikkien elämänne kevät missä ikinä olettekin! Besos!