Madre mia y Segovia!

Lisää kuvateksti

En aio edes pahoitella tai pyydellä anteeksi etten ole ehtinyt kirjoitella, totean vain että äiti oli ystävineen viettämässä hiihtolomaa Madridissa. Äitini kehottaisikin lukijoita tässä vaiheessa käymään vessassa, sillä edessä taitaa olla ennätyspitkän tauon jälkeen ennätyspitkä posti.

Ennen hiihtolomalaisten saapumistakin ehdin touhuamaan yhtä sun toista ja nauttimaan Suomen mittapuussa jopa hellelukemista. Edellisenä sunnuntaina kävimme mm. köysirattaita pitkin Casa de Campossa, jonne tulee kyllä vielä varmasti palattua useamminkin grillailemaan, kokeilamaan huvipuistoa sekä katsomaan sukulaisia eläintarhassa. Lisää tietota Telefericosta ja Casa de Campostakin saa osoitteesta www.teleferico.com. Hinta oli alle neljä euroa nassukka ja lähin metroasema Arguelles. Yhtiömme suosittelee lämpimästi.

Pikkasen hirvitti pienessä kopissa alkumatkasta

Loppumatkasta keikuin jo ottamassa muista kuvia.

Vuoria, joista niin tykkään

Lapsi on terve kun se leikkii ja...

Kalliimpi vaihtoehto piknikille Casa de Campossa on grillata lihat itse ravintolassa. Hyvää kyllä oli näinkin nautittuna.

Pelkän erasmus-haahuilun ja häröilyn jälkeen arvon (itse annettu titteli) blokkarinne pääsi siis harjoittelemaan matkaoppaan taitoja. Torstaina kävin nopeasti vastaanottamassa vieraat ja johdattamassa nopeasti kaupungin tavoille, minkä jälkeen tein kohteliaan poistumisen bileisiin josta iltaa jatkettiin vielä Kapitaliin. Matkalla Kapitaliin näimme hurjan pitkän jonon kirkkoon (kyseessä oli siis torstaiaamuyö kello yhden ja kahden välillä). Notkeakielisimmät (jätin kunnian muille vaikka kieleni melkoisen notkea jo siinä vaiheessa iltaa olikin) kävivät tiedustelemassa poliisien ja melakka-aitojen väliin ahdetuilta ihmisiltä, mikä saa raajarikot mummot ja korkokengissä olevat teinit tärisemään tuntikausia ellei jopa vuorokausia päästäkseen aivan tavallisen näköiseen kirkkoon. Kyseessä oli kuulema maaliskuun ensimmäiseen viikonloppuun liittyvä pyhimys, joka suutelisi jokaisen jonottajan varpaita ja tämän jälkeen saisi esittää toivomuksen. Matkalla käytiin kyllä väittelyä, suostuisiko kukaan ihminen pussaamaan niin monen ihmisen jalkoja ja osa epäili että ihmiset kävisivät suutelemassa jonkun patsaan varvasta. Itse toivon kyseessä olevan jälkimmäisen vaihtoehdon, sillä jonon päätä emme koskaan nähneet (sen täytyi kuitenkin olla useamman kilometrin pituinen) ja ihmiset olivat tulleet paikalle vilttien, eväiden, pelikorttien ja musiikin kanssa. Paikalla oli myös kunnon festarimeininkiin sopivasti krääsämyyjiä, jolta sai ostaa tapahtumaan liittyviä muistoesineitä jne. Jono oli paikallaan liikahtamattoman näköisenä vielä aamu kuuden jälkeen kun poistuimme Kapitalista! Onneksi, kun sunnuntaina kävelimme alueen ohi, oli jokainen halukas ilmeisesti saanut viimein esittää toiveensa tai vaihtoehtoisesti joutunut poistumaan pettyneenä paikalta, mikäli pyhän herran huulet olivat rohtuneet liiasta kuhertelusta hikisten varpaiden kanssa. Kunnon matkaopashan ja bloggarihan olisi tietysti tässä vaiheessa käynyt selvittämässä internetistä tai muista lähteistä, mistä todellisuudessa oli kyse, mutta koska en ole kunnon matkaopas enkä kunnon bloggari vaan tuleva luokanopettaja, heitän haasteen teille!

"Wanna kiss our toes?" Jonon alkupää on lähellä mutta itse jono kiemurteli silmin kantamattomiin korttelien väleissä.

Teatro Kapital, 7 kerrosta, joista ylimmässä avattava katto. Ehkä parasta katosta tuleva jäätävä savusuihku! Me encanta!

Perjantai aamuna virkistävien kahden tunnin yöunien ja puolen tunnin vessajonon (kimppa-asumisen iloja) jälkeen kävin yhdessä espanjalaisten kollegoiden kanssa opiskelemassa päivämäärään kysymistä englanniksi. Samalla kerrattiin numerot ja muutama muukin uusi sana. Kyseessä on siis englannin didaktiikan kurssi ja ennen yliopistoon astumista tulevat luokan (ja englannin) opettajat ovat opiskelleet lontoota kahdeksan vuotta. Muutamia aukkoja opetuksessa lienee kuitenkin jäänyt, kun kerrattavien sanojen listalta löytyy mm. young. Tahmaisille aivoilleni tämä tunnin mittainen perjantai oli kuitenkin ihan tarpeeksi.

Yliopistolta suuntasin viimeinkin naapurin luokse kylään, nyt kun äitikin oli kerran paikalla. Palacio Realiin sisäänpääsy maksaa 10 euroa, opiskelijalta 5 ja opettajille ilmainen (wink, myös soolin kortissa lukee teacher). Palacio Real oli juuri sellainen kuin kuvittelinkin. Skandinaavinen sisustustyyli ei ole ollut antamassa vaikutteita eikä muille espanjalaisille kodeille tyypillisiä Ikean huonekaluja näkynyt (Ikean huonekaluja on täällä varmaan enemmän kuin ruotsalaisissa kodeissa). Kultaa, hopeaa, samettia ja silkkiä oli käytetty kaikkialle minne on vain mahtunut ja krumeluurimäärän edessä on helppo ymmärtää, miksi tavallista köyhää on saattanut joskus vähän kyrsiä moisen turhuuden ylläpito. Itse palatsin lisäksi vierailemaan pääsee myös kuninkaallisessa apteekissa ja asevarastossa. Palatsiin on tarjolla myös opastettuja kierroksia, mutta koska meidän lomalaisillamme oli mukana (ammattitaitoinen)opas omasta takaa, saivat he kuulla tylsien vuosilukujen ja nimien sijaan mm. linnan siivouspäivistä ja kotibileistä.

Vieraat meinasivatkin päästä nauttimaan varsinaisesta hiihtolomasta, sillä ensimmäisenä päivänä satoi lunta, räntää ja rakeita. Vieraat toivat siis mukanaan perinteisten suklaiden ja hapankorppujen lisäksi oikein kunnolla Suomi-tunnelmaa! Onneksi kylmimmät tuliaiset nautittiin jo perjantaina ja loppu loman sää oli aurinkoinen, vaikkei edellisten viikkojen lukemiin aivan päästykään.

Lauantaina ja vierailimme Reina Sofiassa, joka on myös opiskelija- ja opettajaystävällinen kohde. Reina Sofia on siis Madridin kolmesta suuresta taidemuseosta se moderniin taiteeseen keskittyvä. Esillä on paljon Picassoa ja mm. Espanjan sisällissodan kauheuksista kertova kuuluisa Guernica luonnoksineen löytyy täältä. Picasso oli töiden määrästä päätelleen melkoisen tuottelias kaveri, mutta häntäkin enemmän pidän Dalin tuotannosta. Yksi päivä ei museon kiertämiseen riitä ja tänne tulee vielä varmasti palattua uudelleen useamman kerran. Reina Sofian jälkeen hämmästelimme auringonlaskun ihailun ohessa kaduilla olevaa ihmisten määrää. Karnevaalit olivat alkamassa, mutta huonosti valmistautunut opas oli missannut kulkueen tarkan alkamisajan ja reitin. Onneksi humusta ja naamiaisasuista pääsi nauttimaan ilmaan kadun reunaan linnoittutumistakin.

Atcoha Renfen rautatieasemalla on puliukkojen sijaan sademetsä ja kilpikonnia!

Sunnuntai vietettiin madridilaisittain ensin El Rastrossa ja sen jälkeen Retiron puistossa. Retirossa oli myös erittäin hauska esiintyjä joka osasi kyllä ottaa yleisönsä vauvasta vaariin.

Ei lunta vaan kirsikkapuita Retirossa

Yleisän joukosta poimittu pikkuavustaja osasi ottaa yleisön yhtä hyvin kuin itse esiintyjä

Maanantaina hyppäsimme bussiin, jonka päätepysäkkinä oli Segovia Madridin pohjoispuolella. Matka kesti noin tunnin ja matkalla ohitimme upeita vuoria, oliivilehtoja ja LUNTA! Ymmärrän että siellä Suomessa ei nyt ole kauhean coolia hehkuttaa kun näkee sentin paksuudelta valkoista ainetta, mutta täällä se oli oikein kaunista katseltavaa. Myös Segovia oli agvedukteineen ja linnoineen käymisen arvoinen paikka. Paikallinen Alcazar on toiminut innoittajana myös Disneylle ja se on kyllä helppo uskoa. Linnasta löytyi krumeluurin lisäksi mm. pikkuinen huone, jossa oppaan mukaan (jälleen sama rautainen ammattilainen) säilöttiin huoneessa olleella giljotiinilla katkotut päät arkkuihin. (myöhempi pohjapiirrokseen tutustuminen kertoi kyseessä olleen aarrekammion, mutta mitäs vievät kullan pois ja tuovat tilalle giljotiinin..)

Muutenkin koko kaupunki oli kuin sadusta ja ympärillä olivat lumihuippuiset vuoret. oppaan kamerasta loppui akku ensimmäisten lumikuvien jälkeen, joten loput kuvat ovat äidin kamerassa (sulassa sovussa mm. yli vuoden takaisten Prahan kuvien kanssa, eihän sitä muistikorttia nyt joka vuosi passaa tyhjentää ;) ). Segoviaa voi kuitenkin suositella vaihteluksi Madridin vilinälle. Principe Pion metroaseman yhteydessä on bussiasema, josta menee suoria busseja Segoviaan arkisin puolen tunnin välein (tasalta ja puolelta). Hintaa menopaluulle kertyi alle 13 euroa.

Blogihiljaisuudelle löytyi siis sittenkin monia selityksiä ja vieraat on tänään hyvästelty, joten ehkä tässä ehtii taas päivittelemään blogia hieman tiuhemmin. Huomenna on vuorossa karnevaaliviikon huipennus, joka on kuulema avauskulkuettakin näyttävämpi sardiinin piilotus! (Ei, opas ei päätellyt tätä mainoskuvasta, vaan kyseessä on oikeasti sardiinin hautaaminen/pillottaminen ja siihen liittyvä kulkue yms.). Kerron myöhemmin mitä tuleman pitää, mutta kuulostaa ainakin mielenkiintoiselta.

Aurinkoisen hellehehkutuksen sijaan päätän tämän postauksen lumiseen kuvaan, koska kyseessä on kuitenkin hiihtolomaviikko ja kaikki jaksavat mainita viesteissään ja puheluissaan minulle miten Suomessa riittää lunta, no on sitä meilläkin! Madrid kiittää ja kuittaa!