Las Fallas 2011 |
Viikkoon on mahtunut taas yhtä sun toista, joista ehdottomasti mieleenpainuvin oli reissu Valenciaan Las Fallaksille! Tässä postauksessa muu jää nyt taka-alalle ja Las Fallaksilla mässäillään muiden kuulumisten kustannuksella!
Bussien odottelua Plaza de Españalla |
Saavuimme Valenciaan noin kahden aikaan iltapäivällä, jolloin oli menossa päivittäinen ilotulitus. Olin etukäteen lukenut, etteivät espanjalaiset juurikaan arvosta ilotulitusten väriä, vaan kiksit saadaan kovasta äänestä ja savusta. Tämä piti todellakin paikkansa, sillä ruudin haju, savun määrä, ja meteli kaupungissa oli uskomaton! Ammattilaisten ampumien tulitteiden lisäksi jokaisella miespuolisella nassikalla tuntui olevan loppumaton varasto pommeja, joita räiskittiin pitkin katuja! Siinä missä Suomessa tulitteiden ostoikäraja on 18-vuotta, Valenciassa pienimmät heittelivät pommeja rattaista käsin isien hurratessa vieressä! Heikompaa (eli minua) hirvitti!
Saavuttuamme Valenciaan oli suunnitelmana vamos a la playa, eli mennään rannalle. Matkalla monella tuli kuitenkin pissihätä ja sitten nälkä ja sitten piti ottaa valokuvia ja sitten joku katosi ja.. Lopulta kuitenkin pääsimme rannalle, jonne oli bussilla yllättäen n. puolen tunnin matka. Matka oli kuitenkin sen arvoinen ja ranta miellytti ainakin allekirjoittaneen ihon lisäksi myös silmää ja sielua. Aikamme fiilisteltyämme ja palloiltuamme, kuvailtuamme ja muutaman jopa uitua suuntasimme bussilla takaisin keskustan humuun. Paikallisbussissa Jesus kaivoin jälleen kitaran esiin ja siinä sitten koko bussin voimalla laulettiin niin Lady Gagaa, Beatlesiä kuin espanjalaisia hittejäkin! Mieletön meininki, jollaiseen en ihan heti usko Kuopion paikallisliikenteen bussissa törmääväni.
Las Fallas, joiden vuoksi Valenciaan suuntasimme, on siis tulen juhla, johon eri fallat (yhteisöt) keräävät koko vuoden rahaa valmistakseen puusta ja paperimassasta patsaita. Patsaat asetellaan ympäri kaupunkia, ja juhlan viimeisenä yönä patsaat poltetaan komein menoin. Siinä missä pommien heittelyyn osallistuvat kaikki vauvasta vaariin, on sama idea myös patsaiden kanssa, jokaisen suuren patsaan vierellä oli pienempi lasten suunnittelema ja valmistama patsas. Kaikkien patsaiden aiheet vaihtelevat maan ja taivaan väliltä Disneyn elokuvista urheiluun ja politikkoihin. Monissa niissä on kantaaottavaa sanomaa ja huumoria mukana. Täytyy myöntää, että yli 10 metriä korkeat patsaat tekivät vaikutuksen, mutta idea juhlan takana vaikutti vielä enemmän. Hienoa että moinen yhteisöllisyys on yhä voimissaan jossakin päin maailmaa ja sama perinne toistuu vuodesta toiseen. Seuraavassa kokoelma muutamista patsaista. Suurinosa kuvista on otettu kaukaa, eivätkä runsaat yksityiskohdat siis todellakaan pääse oikeuksiinsa.
lasten patsas |
Muutama huippu erasmus madrid |
Aukiolta jatkoimme johonkin diskoon, mistä säntäsimme innoissamme puolilta öin odottamaan erään suuren patsaan polttamista. Siinä sitten odoteltiin reilu tunti, sillä joko me olimme etuajassa tai patsas poltettiin myöhässä.. Lopulta odotus palkittiin ja hienon ilotulituksen päätteeksi patsas sytyttettiin palamaan. Emme olleet lähelläkään eturiviä, mutta liekkien kuumuuden ja kipinät tunsimme kyllä enemmän kuin tarpeeksi! Patsaan ympärillä oli runsaasti puita ja rakennuksia, joita palomiehet parhaansa mukaan yrittivät suojella liekeiltä. Siinä väentungoksessa seisoessa mielessä kyllä välillä kävi ikävä muisto eräästä ilotulituksesta Budapestissä, jolloin kaikki ei aivan mennyt järjestäjien suunnitelmien mukaan.. Onneksi nyt kuitenkin kaikki sujui kommelluksitta ja patsaan lisäksi vain lähirakennusten seinät tummuivat noesta.
Huippuja tyyppejä ja huippua meininkiä :) |
Siellä se palaa |
Ylläolevan videon pommeja eivät onneksi käsitelleet ihan nassikat, sillä pauke ja räiske oli livenä monin verroin videota pahempi. Jos olisin etukäteen tiennyt mistä rytinästä on kyse, olisin pysynyt kaukana!
Patsaiden polttamisen jälkeen jatkoimme iltaa vielä yökerhossa, jossa meininki oli sitä samaa espanjalaista laattua kuin Madridissakin. Bussit kohti Madridia lähtivät joskus viiden jälkeen aamulla ja meininki oli päinvastainen tulomatkaan verrattuna. Jopa minä, joka yleensä en busseissa saa nukuttua, nukuin koko matkan kotiin asti!
Nyt kun Las Fallaksista on toivuttu, voin pikkuhiljaa alkaa suunnitella Pariisin matkaa, jonne lennot on jo varattu kuun vaihteeseen! Tiedossa on varmasti jälleen hieno reissu enkä millään malttaisia odottaa, ostin jopa Eiffel-tornin muotoiset korvakorut!
Hasta luego amigos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti