Estudiar, bailar y puertas eli opiskelua, tanssia ja ovia!

Naapuripuistoa ja taustalla Madridia ympäröivät vuoret

Terve taas kaikki hanipööt siellä ja täällä ja muualla! Mitä teille kuuluu? Minulle kuuluu hyvää!

Opinnot siis alkoivat tällä viikolla ja onhan se aika erilaista kuin Jyväskylän OKL:n lehtereillä. Paikallisten opiskelutovereiden fyysinen keski-ikä taitaa olla 18,5 ja henkinen ikä n. 12. En ole nähny yhtä paljon nenärenkaita sitten 90-luvun ja pyöritellyt yhtä paljon silmiäni varmaan ikinä kuin kuluneella viikolla. Älkää siis hämmästelkö, kun kesällä espanjasta palaa nenärenkainen kierosilmäinen teini!

Hommahan toimii siis siten, että ensimmäiset kaksi viikkoa saamme käydä seuraamassa eri kursseja ja vasta sitten teemme lopulliset valinnat. Ihan hyvä systeemi sinänsä, kun kursseista ei ole etukäteen saatavissa nimen lisäksi muuta tietoa kuin aika ja paikka (ja nekään eivät aina pidä paikkaansa). Alkuperäinen ajatus, oli ottaa jotain kuvaamataitoon yms. tekemiseen liittyviä kursseja heikon espanjantaidon vuoksi, kuviksen kursseja ei kuitenkaan kevääksi ole tarjolla ja tarjonta on muutenkin huomattavasti suppeampi kuin syksyllä. Marssin siis maanantaina innoissani aktiivisen musiikin kuuntelun kurssille. Hymy hyytyi nopeasti, kun aktiivinen musiikin kuuntelu tarkoitti käytännössä musikaalin koelaulun valintaa, koelauluun osallistumista jne. Seuraava kurssi kiitos. Seuraavana aamuna kello pärähti lupaavasti seitsemältä ja vuorossa olisi kehonilmaisua. Olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan (luulisin), mutta ovet olivat lukossa eikä paikalla ollut ketään muita. Kiva. No parin tunnin palloilun jälkeen suuntasin englannin opettamisen kurssille. Siellä sadan teinin keskellä hermot olivat koetuksella, kun opettajan puheesta ei kuullut mitään ja kikatus rikkoi tärykalvoja. Tämä kurssi nyt kuitenkin tulee olemaan myös lopullisella listallani, sillä ainkain välillä opetus tapahtuu myös englanniksi, tosin ryhmää taidan kyllä vaihtaa.

Tiistai-iltana kävin myös muiden vaihtareiden kanssa salsatunnilla. Pikkuisen kiristeli hermoja kun olin taas se joka sähläsi mennä väärään suuntaan, mutta muuten ihan mukavaa puuhaa se kyllä oli. Tunnin jälkeen kävimme vielä porukalla koluamassa lähialueen baareja.

Keskiviikkona oli vuorossa laitoksen tervetulotilaisuus.Tilaisuus, joka olisi voinut olla jo viikkoa aikaisemmin, ettei olisi jatkuvasti tarvinnut kysellä donde estaata ja hämmästellä kurssien valintojen kanssa. No samalla tapasin kuitenkin muita laitoksen vaihtareita ja ihan mukavaa porukkaa vaikutti onneksi olevan, myös ruotsalaisia ja tanskalainen mahtui yleensä kovin saksalais-italialais-ranskalais voittoiseen vaihtariporukkaan, kiva.

Torstaina kävin ilmoittautumassa maksulliselle espanjan kurssille. Ei ihan niin simppeliä kuin luulisi. Kun vihdoin ja viimein löysin oikean toimiston, sain jonottamisen jälkeen käteeni neljä paperia, johon piti täytellä passin numeroa, nimeä, espanjalaista osoitetta yms. En muuten millään ymmärrä, miksi passin numeroa tarvitsee ihan joka paikkaan ja moneen kertaan!? Myös passin kopion halusivat sekä kolme valokuvaa minusta (olen imarreltu!). Kurssin maksaminen (250e) tapahtui kampuksen pankissa. Seuraavaksi marssin siis pankkiin. Ovesta sisään astuminen kuulostaa helpolle prosessille, mutta espanjalaisissa pankeissa on proseduuri poikkeaa totusta suomalaisesta "tartu kahvaan ja vedä tai työnnä". The Ovi oli ensinnäkin pyöröovi (yök) ja ennen astumista piti painaa nappia. Toistin kuvion kolmeen kertaan mutten päässyt sisään, vaan kuulin nopean ja epäselvän espanjankielisen kuulutuksen. Lopulta jonossa takanani seissyt mies valaisi minua, että Ovessa on metallinpaljastin ja ilmeisesti joku koru tai esine laukussani esti minua pääsemästä sisään. Korut ja laukku siis kaappiin ja uusi yritys. Jee sisällä! Sitten maksamaan, ei lompakko ja paperit jäivät laukkuun, takaisin. Luulen että pankin turvamiehillä on ollut hauskaa katsellessa suomalaisen toilailua. Itse maksaminen sujui onneksi käteisellä. Täytetyt lomakkeet, kuitit ja valokuvat täytyy vielä toimittaa toimistoon, jääköön maanantaille.

Torstaina kävin myös vaihtareiden vinkistä katsastamassa kurssin, kuinka opetan espanjaa toisena kielenä. tietty kurssin suorittamista voisi helpottaa jos osaisi espanjaa edes viidentenä kielenä, mutta tämäkin kurssin päätynee lukujärjestykseeni, sillä nenärenkaita oli vain kaksi ja kukaan ei puhunut tunnilla ilman että oli asiaa.

Illalla suuntasimme porukalla ensin kebabille, sitten etkoille opiskelija-asuntoon ja sitten Vassanaan, jossa on aina torstaisin erasmus-bileet. Oli todella hauskaa, mutta itse suntasin kotiin jo neljältä muiden jatkaessa vielä jossakin yökerhossa. Kivuttuani viidenteen kerrokseen kohtasin päivän toisen Oven, oman kotioveni. Aiemmasta päivityksestäni voitte käydä vakoilemassa tuon pahamaineisen Oven kuvaa. Oven ulkopuolella on kaksi lukkoa, jotka saa auki avaimella ja sisäpuolelta löytyy vielä pari turvalukkoa lisää. Avain nro.1 ei avannut ovea, joten avasin toisenkin lukon avaimella nro. 2. Ovi oli ja pysyi lukittuna, kummallista. Ehkä olin muutaman gin tonicin jälkeen vahingossa lukinnut auki jätetyn lukon? Aikani temmottuani päädyin tulokseen, että oven on oltava takalukossa ja minun on herätettävä kämppikseni päästäkseni sisään. Helpommin sanottu kuin tehty. Soitin kolmeen eri puhelimeen, rimputin ovikelloa ja potkin ovea yhteensä puoli tuntia, ennen kuin italailainen tyttö tuli varovasti avaamaan oven samaan aikaan kuin portugalilainen tyttö vastasi puhelimeen. Irene oli yrittänyt herättää myös poikakaveriaan, jonka ympäriltä saa vaikka purkaa talon ennen kuin hän herää. Irene oli herännyt ääniin, mutta pelkäsi että ovella olisi murtovaras, onneksi hän lopulta terävänä tyttönä päätteli ettei varas ehkä soittaisi ovikelloa! Kämppikset olivat luulleet minun olevan nukkumassa ja lukinneet siksi Oven oikein tukevasti. No ainakin nyt tiedän ettei meille noin vain murtauduta ja miehestä talossa ei olisi siinä tapauksessa mitään apua!

Nukkumaan menon venähdettyä en tänä aamuna jaksanut raahautua yhden tunnin takia yliopistolle, vaan nukuin tyytyväisenä kahteen ja raahauduin sen jälkeen läheiseen puistoon nauttimaan jäätelöstä ja auringosta. Tunnelma oli oikein kesäinen lämpötilan kivuttua yli 20 asteen. Pieni osa minusta olisi kuitenkin halunnut palmun alta täksi viikonlopuksi Tampereelle SOOL:in Talvipäiville. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada, joten syventäkää sitä pedagogista ajattelua minunkin puolestani ja laskekaa yksi ylimääräinen pulkkamäki!

Kevättä ilmassa

Talvipäiviä vastaavaan tunnelmaan pääsen toivottavasti toukokuussa, kun reilut 2000 espanjalaista vaihtaria kokoontuu Ibizalle keskittyäkseen olennaiseen, eli hyvään seuraan, aurinkoon, rantoihin ja tietysti Ibizan omaa luokkaansa oleviin yökerhoihin. Liput on varattuna ja maksettuina mm. maailman isoimpaan yökerhoon, vaahtobileisiin, laivabileisiin... Toivottavasti nämä kekkerit maistuvat yhtä hyville kuin miltä kuulostavat. Ibizan lisäksi on lippu varattuna Valencian Fallas-fiestaan maaliskuun 19. Myös tälle reissulle on aika kovat odotukset.

Egyptiläinen temppeli, jonka kävin myös perjantain ratoksi tsekkaamassa, kun sattui sopivasti kerrankin olemaan auki (ilmainen). Temppeli on siis oikeasti tuotu Egyptistä lahjana Madridiin 1968, kun se oli jäämässä padon vuoksi veden alle.

Madrid päättää päivityksen kesäisiin tunnelmiin, buenas noches mussukat!