Kylläpä olisi taas paljon kerrottavaa ja on vaikea valita mistä aloittaisi. Sofia on siis ollut täällä meillä kylässä pari päivää ja olemme porukalla kiertäneet Madridia. Olemme käyneet mm. kuninkaanlinnassa ja sen puistossa, Plaza Mayorilla, Plaza de Españalla, Circulo de Bellas Artesin katolla ihailemassa auringonlaskua Madridin yllä (ja älyttömiä muuttolintujen parvia matkalla etelästä kohti pohjoista). Lauantaina kävimme myös syömässä perinteistä espanjalaista ruokaa erityisesti espanjalaisten suosimassa ravintolassa. Hinta-laatushde oli aika surkea, mutta en muutenkaan olen madridilaisen keittiön ylin ystävä, joten.. Onneksi päivällä syödyt pilkkahintaiset ja ylihyvät patongit, salaatit ja jogurttijäätelöt lievensivät illallisen pettymystä.
Illallisella käytiin myös mielenkiintoinen väittely kahden portugalilaisen (toinen asunut vuoden Norjassa, toinen vieraillut siellä kerran) ja yhden suomalaisen välillä aiheesta onko Suomessa tai Norjassa jääkarhuja. Sain todellakin inttää kovasti vastaan, todistellessani, että jääkarhuja on vain Huippuvuorilla, eikä Norjan tai Suomen Lapissa ole vaaraa törmätä niihin. Sen jälkeen sain todistella pitkään, että lappalaiset ja eskimot eivät ole sama asia. Asia ei sinänsä olisi hämmentänyt minua niin suuresti, ellei kyseessä olisi ollut kaksi tohtorin väitöskirjaansa viimeistelevää, korkeasti koulutettua ja minua muutamaa vuotta vanhempaa naista.
Sunnuntaina kävimme Restron kirpputorilla, jotka ovat oikeastaan enemmän tavalliset markkinat. Ruokaa siellä ei kuitenkaan myydä, mutta kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä kyllä. Tarjolla oli mm. tuoreita kukkia, kaasunaamareita, koruja, vaatteita, laukkuja kenkiä, jne. Rastro on joka sunnuntai La Latinan kaupinginosan kaduilla Solin eteläpuolella. Laukustaan kannattaa pitää näillä markkinoilla vielä tavallistakin tiukemmin kiinni, sillä väkeä (ja taskuvarkaita) on kuin pipoa. Sää oli kuitenkin mitä loistavin helmikuun aluksi (lähemmäs +20 astetta), joten Rastrosta suuntasime Retiron puistoon. Se olikin täynnä aurinkoisesta sunnuntaista nauttivia madridilaisia ja vietimme siellä useamman tunnin vain auringosta ja maisemista nauttien. Mukana oli myös eväitä, kuten mansikoita, joten sunnuntai ei paljon leppoisampi olisi voinut olla. Piknikin jälkeen kävimme vielä perinteisillä churroilla, jotka ovat rasvassa paistettuja taikinatikkuja, joita dipataan kuumaan kaakaoseen (kaakao on täällä todella paksua ja muistuttaa enemmänkin kastiketta).
Ja sitten lopuksi arvon Portot ja muut kanssaeläjät, on aika siirtyä natojen, eli portugalilaisten leivosten valmistukseen. Sofia leipoi meille illalla/yöllä natoja ja nyt seuraa ohjeistusta. Natoihin tarvitaan valmista filotaikinaa, joka muistuttaa meidän lehtitaikinaamme. Varsinaisia reseptejä löytää netistä useita googlettamalla (recipe nata, tai custard tarts). Perusidea, on kuitenkin käyttää valmista taikinaa pohjaan ja tehdä täyte vehnäjauhoista, sokerista, kananmunista, kermasta. ja maidosta. Ensin sotketaan jauhot ja sokeri, sitten lisätään munat, tämän jälkeen vielä kerma ja maito (tarkkoja määriä siis valmiista resepteistä netistä) ja sekoitetaan hyvin. Täytteestä tulee todella juoksevaa, mutta se hyytyy uunissa. Täyte kaadetaan kuppeihin, joissa on valmiina lehtitaikina ”torttupohjana”. Natat paistetaan n. 200 asteessa ja kun pinta on tutun näköinen, ne otetaan pois ja annetaan vetäytyä jonkun aikaa. Päälle kuuluu kuulemma ehdottomasti ripotella kanelia ennen syömistä. Nyt en jaksa alkaa kuvia tähän saumaan liittämään, mutta googlen kuvahaku näyttää teille paljon kuvia kyseisistä herkuista. Christian tuli vielä illalla melle kylään ja hän söi NELJÄ nataa kerralla, joten ne, jotka natoja eivät vielä ole päässeet maistamaan, kaivavat nyt kapustat ja pellit esiin ja alkavat leipomaan.
Hyvää yötä ja kaksi jäätelötötteröä ovat hyvi sanontoja lopettaa tämä postaus ja jatketaan niistä seuraavassa numerossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti